Anna and the Megatourist

Turistikierros helteisessä Szatmárnémetissä

2010-07-13T20:01:00.000-07:00

Megaturisti #1 ja hänen uusi t-paitansa

Megaturisti #2 ja hänen vanha hellemekkonsa

Kun on aikaa, mutta ei mitään erityistä tekemistä, voi kierrellä ympäriinsä ja etsiä mielenkiintoista nähtävää. Niinpä tiistai kului ihmetellen ja pyörien ympäri kaupunkia. Kaupungin keskustasta löytyi kaunis puisto, jossa iltapäivä sujui rattoisasti.

Tekeekö mielesi Annan kanssa juosta lentokalojen perään?

Ortodoksikirkko taustalla

Romulus ja Remus -kopio

Minulla on tullut jalkoihin ja kasvoihin isoja paukamia, jotka näyttävät hyttysen puremilta. Niitä kutittaa kovasti, josta johtuen raavin niitä nukkuessani. Seurauksena tästä on entistä isommat paukamat ja pahempi kutina. Kauhean inhottava noidankehä. Pakko yrittää etsiä apteekista jotain helpotusta. Muuten saattaa pää hajota.

Keitetyn maissin tarina

Puisto sunnuntaisen myrskyn jäljiltä

Auringonpalvontaa

2010-07-12T20:48:00.000-07:00

Kauniita kukkia ja ruosteinen kottikärry

Sieniä kuivumassa ulkona

Viinirypäleet kasvavat takapihalla

Aina ei tarvitse puuhata mitään erikoista. Tämä päivä oli juuri sellainen, jolloin vain nautittiin joutenolosta ja auringosta. Kuvasin hieman Lehelin vanhempien puutarhassa, mutta en oikein jaksanut intoutua siihenkään puuhaan vakavasti. Pääasiassa keskityin siis lämpöön, aurinkoon, kellottomuuteen, rentoiluun ja ihan vain siihen iloon, ettei ole pakko. Mitään.

Outoja sääilmiöitä ja mm-finaali

2010-07-11T21:26:00.000-07:00

Sunnuntaina herättiin hurjaan helteeseen. Jo perjantai ja lauantai olivat olleet lämpimiä päiviä, mutta sunnuntai oli jotain aivan uskomatonta. Ilma oli niin seisova ja helteinen, että auringossa ei pystynyt olemaan hikoilematta muutamaa minuuttia kauempaa. Lähdettiin kuitenkin rohkeasti kaupungille etsimään sopivaa krapularuokaa ja -juomaa, kun ei parempaakaan tekemistä ollut.

Voi nami mitä herkkuja: pizzaa valkosipulimajoneesilla ja kebabrulla

Maiskis!

Kesken ruokailumme alkoikin yllättäen sataa aivan kaatamalla. Välillä taivaalta tuli rakeita, välillä vettä, mutta koko ajan ihan järkyttäviä määriä. Sadetta kesti jonkin aikaa, ryntäsimme sitä tietenkin heti ulos katsomaan ja ihmettelemään.

Hellevaatteet olisi pitänyt vaihtaa kuravaatteisiin

Keskustan ilme muuttui hetkessä harmaaksi

Sateen lakattua lähdimme tarkastamaan tuhoja ja yllätykseksemme yksi keskustan pääkaduista oli muuttunut valtavaksi vesilammikoksi. Lisäksi useita pensaita ja oksia oli katkennut kadun varsilta. Pakko oli käydä kokeilemassa, kuinka paljon vettä kadulla oikeasti on ja sitä oli paikoitellen 20-30 cm. En ole ikinä eläissäni nähnyt mitään vastaavaa.

Illaksi meidät oli kutsuttu Lehelin kavereiden kanssa seuraamaan jalkapallon mm-kisojen finaaliottelua Hollanti-Espanja. Yllätyksenä tuli ottelua varten valmistetun ruuan ja juoman määrä. Saimme jälleen kerran mahamme täyteen -suoraan grillistä.

Meidän tuliainen

Bileet jatkuu

2010-07-10T11:22:00.000-07:00

Lauantaiaamu sujui poikkeuksellisen rauhallisissa tunnelmissa johtuen edellisillan myöhäisestä (tai aikaisesta) kotiinpaluusta. Minä nukuin pitkään ja sen jälkeen söin hyvin Lehelin perheen ja täällä olevien vieraiden kanssa. Illalla aloimme valmistautumaan uuteen koitokseen eli luokkakokous osa 2:een. Perjantaina olimme olleet siis keskenämme Lehelin entisen luokan kanssa ja tänään olisi vuorossa illanvietto, johon osallistuu kaikki luokat ja vuosikurssit koko historian ajalta.

Valmiina ottamaan haasteen vastaan

Katujen kuningas uuden paitansa kanssa

Koulun piha oli jälleen kerran täynnä väkeä, sillä ihmiset matkustavat mahdollisuuksiensa mukaan kaikista maailmankolkista tätä tapahtumaa varten Szatmárnémetiin. Se onkin ainutlaatuinen tilaisuus nähdä yhdellä kertaa kaikki vanhat opiskelukaverit sekä sen lisäksi viettää iltaa eri ikäpolvien ihmisten kanssa. Lehelin isä kavereineen oli paikalla viime vuotiseen tapaan. Lehelin isoäitikin jaksoi vielä 60 vuotta valmistumisensa jälkeen vuonna 2007 tulla paikalle tapaamaan omia opiskelukavereitaan.

Koulun piha ja entisiä oppilaita

Jesse, mulla on ikävä sua!

Joku laitto rekvisiitaks noi pullot

Jatkoille lähdettiin totuttuun tyyliin bändin lopetettua soittaminen. Matkaan pakattiin kaikki juhlista ylijäänyt neste kuten pari pulloa viiniä ja limpparia. Näistä saadaan hyvä sekoitus! Norbin luona meille tarjoiltiin lisäksi likööriä ja jotain pientä naposteltavaa. Samalla käytiin läpi illan aikana otetut valokuvat ja naurettiin. Loistavia otoksia oli taas kamera täynnä.

Bileet lukiokavereiden kesken

2010-07-09T21:11:00.000-07:00

Perjantaina oli luvassa koko viikon odotetuin ohjelmanumero eli luokkakokous. Ohjelmaan kuului entisten oppilaiden kertomukset nykyisestä elämäntilanteestaan, ruokailu hienossa ravintolassa sekä tanssia ja naurua aamuun saakka. Kaikki sujuikin täydellisesti: ruoka oli hyvää, ihmiset mahtavia.

Ilta on aluillaan

Tosi ihanaa oli nähdä ihmisiä, joiden kanssa oli viettänyt hauskan illan viime vuonna ja kuulla kuluneen vuoden kuulumiset. Pikku hiljaa nimet ja kasvot alkoivat palautua mieleen. Parasta minun kannaltani illassa on se, että kaikki puhuvat sujuvaa englantia ja todella monet lähestyvät minua rohkeasti kyselläkseen kaikenlaista. Suurinta osaa kiinnostaa tietää, mitä pidän Romaniasta, millainen sää Suomessa on ja olenko töissä IT-alalla.

Minä ja Lajos, parhaat kaverukset

Paikka, jossa bileet järjestettiin oli ainoastaan meille varattu ravintola hienossa vanhassa rakennuksessa. Puitteet siis kunnossa. Ruokaa tarjoiltiin järkyttävä määrä, yhteensä 3 ruokalajia, joista jokainen erikseen olisi riittänyt pitämään nälän poissa. Ensimmäisellä kattauksella saimme eteemme naposteltavia ruokia: lihapullia, salaatteja ja kasviksia, juustoja, pâtéita ja kaikkea muuta mukavaa. Ruokapöytä oli täynnä lisäksi erilaisia juomia: vettä, limppareita, olutta, viiniä, Martinia, Baileysiä, vodkaa, Jägermaisteria ja muita väkeviä juomia.

Ensimmäiset ruuat on syöty

Toinen ruokalaji: lihapullakeitto ja leipää

Näin sitä syödään

Ihmisiä keittoruokailemassa

Kolmas ruokalaji: lohkoperunoita, porsaan pihvi maustevoilla, kasviksia sekä erikoinen juusto-kalkkunarulla sekä lisäkesalaatti

Ruoka-annosten välissä tanssittiin villisti ja juteltiin uusien ja vanhojen tuttujen kanssa. Alkoholia nautittiin kohtuudella kuten täälläpäin on tapana. Musiikkina oli vanhoja tuttuja hittejä vuosien varrelta, joten minäkin pääsin fiilistelemään tanssilattialle. Jatkot pidettiin Lehelin kotitalon lähellä erään luokkakaverin puutarhassa. Aamulla kotiuduimme kuuden maissa.

Unkari jää taakse, kun juna vie Szatmárnémetiin

2010-07-08T23:25:00.000-07:00

Torstaina nukuimme pitkään ja heräsimme valmiiseen aamupalapöytään. Minä nirsoilin itselleni leivän päälle pelkkää paprikaa, kun aina ei jaksa kokeilla jänniä, uusia makuja. Lehel sitä vastoin söi hyvällä ruokahalulla hanhen rasvavoita leipänsä päällä. Huoh.

Péter oli ostanut emäksistä vettä, joka tekee kuulemma hyvää keholle. En ollutkaan tällaisesta vedestä kuullut aikaisemmin. Sen maku oli lähes sama kuin normaalin hanavedenkin, paitsi miedompi ja jotenkin pehmeämpi. Persikat jouduin jälleen kerran allergiani takia jättämään kulhoon, mutta voi ihana kuinka mehukkailta ne näyttivätkään.

Iltapäivällä matkustimme leivonnaiskasan kanssa Romanian puolelle Szatmárnémetiin. Junamatka kesti 3-4 tuntia, minkä aikana ehdimme nähdä kaikenlaista. Rajalla sain tälläkin kertaa epäileviä katseita tullivirkailijoilta. Ilmeisesti Suomen passi ei ole maailman yleisin näky kyseisellä raja-asemalla.

Minä, Protestin uusi t-paita sekä herkku

Tyypillistä junamaisemaa: alavaa ja vihreää (ja Anna roikkumassa ikkunasta)

Saavutaan Szatmárnémetiin

Kaupunkimaisemaa

Illansuussa tulimme perille Lehelin vanhempien luokse ja noin viiden minuutin kuluttua saapumisestamme Budapestista tuttu isäntäperheemme tuli autollaan sinne myös. Söimme yhdessä illallisen (todella hyvää tonnikalasalaattia) sekä joimme pálinkaa ja punaviiniä. Ilta kului leppoisasti: mukava olla taas täällä.

Sää ei ole vielä antanut erityisen iloisia yllätyksiä. Aurinko, tule esiin!

Vaikeuksien kautta voittoon tai jotain

2010-07-07T23:24:00.000-07:00

Keskiviikkopäivänä totuuus iski jälleen kerran vasten kasvoja. Aamulla päätimme ottaa junan ja matkata Romanian puolelle Szatmárnémetiin. Saavuimme asemalle noin puoli tuntia ennen junan lähtöä ostamaan lippua. Kansainvälisiä lippuja myyville tiskeille ei ollut jonoa, joten sinne vaan ostospuuhiin.

Olimme aikaisemmin ostaneet lipun Budapest-Debrecen välille, joten nyt tarvitsimme vielä Debrecen-Szatmárnémeti välisen matkalipun. Virkailijalla ei kuitenkaan 2010-lukulaiseen tyyliin ollut käytössään tietokonetta, vaan hinnat katsottiin papereista, joista oli koottu neljä(!) kirjaa. Tämä tehostettuna neuvostoaikaisella työtahdilla saadaan lopputuloksesta pelkkää pahaa. Puoli tuntia oli lopulta aika, jonka vietimme ostamassa yhtä viheliästä lippua. Siinä samassa myöhästyimme minuutin päivän ainoasta suorasta junayhteydestä Debrecenistä Szatmárnémetiin. Voi matkustamisen riemua!

Otimme seuraavan lähtevän junan Debreceniin, päästäksemme edes lähemmäksi tavoitettamme. Juna olikin oikea nykyteknologian taidonnäyte. En ehkä koskaan ole ollut niin tärisevän ja huojuvan junan kyydissä kuin tuolloin. Kesken matkan alkoi sataa, joten jouduimme sulkemaan ikkunan. Harmillisesti sillä ei ollut vaikutusta, sade tunkeutui edelleen hyttiimme. :D

Uutisissa on ollut jonkun verran juttua Unkarin tulvista ja pääsimme matkan aikana todistamaan niitä hyvinkin konkreettisesti. Isoja aloja metsää oli hautautunut veden alle niin, että puut kasvoivat siisteissä riveissä järven näköisestä kilometrien mittaisesta vesialueesta. Surullisen ja kammottavan näköistä omalla tavallaan.

Debrecenissä kello viiden aikaan söimme päivän ensimmäisen minkäänlaisen aterian, koko aamu-ja iltapäivän kun olimme eläneet viinikumeilla ja meloniviipaleilla. Minä söin paikallista kebabia ja se oli isoa MOMPSI MOMPSIA (en edes kuvaa malttanut ottaa). Käytän tilaisuuden hyväksi ja avaudun. Mua ärsyttää ihmiset, jotka tilaavat ulkomailla ainoastaan Cokista tai Spriteä. Ettekö ihan oikeasti saa juoda sitä tarpeeksenne kotona?

Alma paprika

Illaksi ostimme leffaliput. Vaihtoehtoja ei ollut loputtomasti ja niistä suurin osa dubattuja joten The Twilight Saga: Eclipse sopi hyvin illan viihdykkeeksi. New Moonin jälkeen tämä sarjan kolmasosa tuntui oikealta mestariteokselta, mikä ei silti ole paljon.

Leffan jälkeen menimme yöksi edellisreissulta tuttuun paikkaan Péterin luokse. Péterillä on hauska kämppä, mukavan tilava mutta hiukan huonokuntoinen. Vessassa täytyy käsin laskea vesi vesisäiliöön ja huuhtelu tapahtuu narusta vetämällä. Vessan oven alaosassa on iso kurkistusaukko, lukkoa taas ei löydy lainkaan. Eikä heidänkään sängyissä ole petivaatteita, vaan paljaat patjat, peitot ja tyynyt.

Péter tarjoili meille Ouzoa

Lehel musisoi

Lehel musisoi lisää

Yhteisesti tuhosimme myös yhden pullon Sangriaa

Turistin ajatuksia Budapestissa

2010-07-06T23:04:00.000-07:00

Toisen päivän pyörimme Budapestissa vailla mitään erityistä suunnitelmaa tai ohjelmaa. Sääfokusoituneena ihmisenä täytyy mainita, että koko päivän oli pilvistä ja viileää, illalla satoi tuntikausia yhtäjaksoisesti. Onneksi ei tullut pakattua mukaan sateenvarjoa. Eikä otettua yhtään ainutta valokuvaa. Nauraisitte vaan sille uitettu koira -lookille.

Illalla sain matkan ensimmäisen opetukseni: älä mene ravintolaan samaan aikaan kun televisiossa näytetään jalkapallon mm-kisoja. Ei ollenkaan hyvä juttu. Jo pelkän pöydän saaminen oli vaikeaa, vielä vaikeampaa oli nauttia ruuasta tai juomasta jalkapallohullujen täyttäessä mölinällään koko ravintolan äänimaailman. Mielestäni reipas taputus tai pieni vihellys riittäisi maalin juhlistamiseen, mutta täälläpä ei! Täytyy mesoa, huutaa, heilua ja pomppia, kippistellä laseja, vislata ja karjua sekä halailla naapuria. Lisäksi täytyy pukeutua naurettaviin hattuihin ja oman lempijoukkueen huiviin.

Itse "nautin" ottelusta viinin ja gulassikeiton kanssa turvallisesti kotimaahan tekstaten. Sattuu muuten oikeasti matkustaa pois Suomesta ja kuulla että siellä on paremmat säät. Aargh! Puukottakaa vaan.

Isäntäperheemme kolmekymppinen poika menee naimisiin tulevana viikonloppuna ja häitä valmistellaan täällä kovaa vauhtia. Paikalle on hankittu 120 litraa viiniä, vieraita on tulossa paikalle viitisenkymmentä. Hääpuku odottaa vierashuoneessa H-hetkeä. Pieni mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että sulhanen asuu edelleen vanhempiensa luona. Rohkeaa heittäytymistä vai vanhanaikaisia tapoja? Päättäkää te.

Matkustaessa on joitakin asioita, joiden toivoisi toimivan hyvin, sillä muuten mistään ei tule mitään. Lukekaa vakavuudella.

1) Valuutanvaihto
Valuutanvaihtopisteitä täytyy olla kaikkialla ja niiden pitää olla aina auki. Vaihtokurssin täytyy olla markkinahintainen ja vaihtajien rehellisiä ja luotettavia. Vaihdettujen setelien tulisi olla helposti luettavia ja loogisia (esim. arvokkaat kolikot eroavat kooltaan ja ulkonäöltään hiluista) eikä vaihtokurssinkaan pitäisi olla mikään kovin haastavia laskutoimituksia vaativa. Myönnettäköön että ihan kaikkiin näihin valtiotkaan eivät pysty vaikuttamaan mutta yrittäkää nyt edes!

Illalla kahdeksan jälkeen rahanvaihto ei Budapestissa enää onnistunut, koska kaikki paikat olivat kiinni. Onneksi armas Visa pelasti: nostin itselleni käteistä 20 000 forinttia. Summa itsessään on jo ihan järjetön siihen nähden että pienin kolikko on 5 forinttia mutta käytännössä kaikki maksaa 100 forintista ylöspäin. Mihin niitä minirahoja oikein tarvitaan?

2) Sää
Ulkomailla ei saa sataa vettä, sataa lunta, sataa rakeita, sataa räntää, ukkostaa, myrskytä, tuulla kovaa tai olla muutenkaan kylmä. Ulkomailla ei myöskään saa olla paahtava helle, seisova ilma, huono ilmanlaatu tai tyhjältä taivaalta paahtava aurinko ilman vilvoittavaa tuulta. Kun palvelu ei pelaa, ravintolasssa saat eteesi väärän ruoka-annoksen tai juna on kaksi tuntia myöhässä, lohtua saa Suomen ilmastoa lempeämmästä säästä. Mikäli tämäkin lohtu viedään pois, jää matkustamisen ainoaksi motiiviksi halpa viina.

3) Halpa viina
Suomessa on kallista, ulkomailla on halpaa. Näin se on aina ollut, näin sen täytyy aina olla.

4) Kielitaito
Helpottaa elämää kummasti, jos edes jossain joku ymmärtää edes osan siitä, mitä tahdot sanoa. Tällaisia paikkoja ovat esim. lipunmyyntipisteet ja ravintolat. Sukulaisvierailuilla tämä ei ole niin merkityksellinen asia. Ei niitä juoruja enoista ja serkun naapurista jaksa kuitenkaan kuunnella. Parisuhteessa taas erimielisyydet vähenevät suoraan verrannollisesti huonon kielitaidon kanssa. Puhuminen on yliarvostettua. Ja senhän me suomalaiset tiedämme.

5) Opasteet, kartat, toimiva julkinen liikenne, eduhkot nähtävyydet
Näitä saattaa tarvita, mikäli ei halua kiertää nähtävyyksiä samassa sightseeing bussissa japanilaisryhmän kanssa, joiden mielestä jokaisen patsaan, rakennuksen tai kukka-asetelman edesssä on otettava vähintään neljä erilaista poseerauskuvaa jokaisesta ryhmän jäsenestä. Ymmärrän, että tämäkin vaihtoehto on omalla tavallaan antoisa, mutta itse suosin silti kartta kädessä kohti tuntematonta -tyylistä lähestymistapaa paikassa kuin paikassa. Paitsi tietenkin Venäjällä, jossa kaikki on toisin.

6) Kauppojen aukioloajat
Kauppojen tulee olla auki viikonloppuisin, iltaisin, juhlapyhinä ja aina kun minä olen liikenteessä. Kauppojen ei tarvitse olla auki aamulla ennen puoltapäivää.

En lähde paljastamaan löytyykö näitä asioita Budapestista vai ei, mutta vihjeeksi kerron, että jonkun asian tärkeyden huomaa vasta sitten, kun se puuttuu (vrt. ovenkahvat).

Loppuun muutama kuva häistä ja uusista hiuksista.
P.S Mielelläni laittaisin kuvia muistakin kuin itsestäni, mutta luvat jäi taas kysymättä enkä halua loukata ketään. Toisaalta kaikki olivat niin kauniita, että ehkei kenenkään elämä horjuisi, vaikka tänne jokusen kuvan laittaisinkin.

Matkaan lähden, matkaan lähden

2010-07-05T23:07:00.000-07:00

Lähtöaika: 5.7.2010 klo 09.30
Lentomatka: Helsinki-Budapest (Ferihegy)

Lentokentällä sattui ministi hassu juttu. Sellainen, jota ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut. Meitä kuulutettiin lentokentällä tulemaan välittömästi portille, kaikki muut olivat jo menneet sisälle koneeseen. Mitä ihmettä? Mehän istuttiin koko ajan siinä portin vieressä odottamassa lähtöä. Ei vaan huomattu mennä koneeseen.

Lentomatka sujui leppoisasti: nukkumalla. Neljän tunnin yöunien jälkeen se ei ollut vaikeaa. Ferihegyn lentokentältä saimme mukaamme yhden kohtalaisen pihalla olevan kiinalaisen pojan, jonka englannin kielen taidoissa oli parantamisen varaa. Autoimme häntä matkustamaan määränpäähänsä käyttäen apunaan bussia, metroa ja lopuksi vielä ratikkaa. Ei mikään piece of cake. Poikaparka oli kyllä totaalisen ulkona kaikesta mitä tapahtuu.

Aamulennossa on se hyvä puoli, että koko päivän ehtii käyttää kohdemaassa, mikäli energiaa vain riittää.

Niinpä mekin vähän ruokailtiin...

Tässä iltapäivän lounas. Oli H-Y-V-Ä-Ä!

Minä, kasvispyörykät ja vastapuristettu appelsiinimehu

...ja shoppailtiin...

Lehel uuden paitansa kanssa

Tän paikan te jo tiedättekin, eikö?

...ja loppuiltapäivä vietettiin kylpylässä.

Mitkä puitteet kylpylälle!

Széchenyi-kylpylä sijaitsee vanhassa barokkirakennuksessa ja on yksi Euroopan suurimpia sisältäen 15 allasta.

Ulkoaltaan lämpötila oli 36-38 astetta

Meininki hyvä myös sisätiloissa.

Sinne olisi voinut nukahtaa

Ellei kaikkialla olisi ollut paparazzeja :)

Unkarilaiset kylpylät ovat aivan omaa luokkaansa, eivätkä mitenkään erityisen kalliitakaan. Jälleen kerran tuli todettua, miten kaikki on suhteellista. Suomessahan järvivesi on varsin uimakelpoista yli 20-asteisena, tuolla taas se tuntui järkyttävän kylmältä. Kylmin allas koko paikassa oli 16-asteinen ja lämpimimmässä oli 40 astetta. Minä en uskaltanut mennä tuohon kylmimpään altaaseen lainkaan, niin jäiseltä se tuntui.

Tässä Lehel rennosti 40-asteisessa vedessä...

...ja sen jälkeen hytisemässä 20-asteisessa

Saunoja kylpylässä oli kymmeniä erilaisia, eri asteisia ja erilaisilla tuoksuilla höystettyjä. Tuli myös koettua niin kuuma sauna, ettei siellä kärsinyt istua lainkaan. Huh, miten pelottava paikka. Lämpömittari näytti muuten 100 astetta. Mahtava kokemus oli myös illalla alkanut ukkosmyrsky, jota saimme seurata lämpimän altaan syleilystä täysin turvassa ukkosen pauhulta.

Ensimmäisen yön nukuimme Dunakeszissa puolen tunnin ajomatkan päässä Budapestista tuttavaperheen luona. Siellä meille tarjoiltiin hernekeittoa sekä kanaa vihannesten kera ja jälkiruuaksi feikki-tiramisua. Hernekeitto ei ole kuitenkaan sellaista, mihin suomalaiset ovat tottuneet, sillä siinä on mukana herneet palkoineen ja täysin kokonaisina, ei soseutettuna.

Minimegatour

2010-07-04T23:01:00.000-07:00

Kovasta tahdosta ja suurista suunnitelmista huolimatta Megatour 2 ei toteudu tänä kesänä. Harmittaa, sillä edellisvuoden kokemusten pohjalta tämän vuoden reissusta olisi voinut suunnitella vielä antoisamman. Tai ehkä nimenomaan olla suunnittelematta, sillä niinhän ne parhaat asiat usein tapahtuu. Toisaalta hyvä, että päädyttiin lentokonematkustamiseen ja ainoastaan kahden maan turistoimiseen, koska auto on tällä hetkellä lähes ajokelvoton. Lisäksi megaturisteilla on ollut kovin rankkoja viikkoja takana, joten kuskin paikalle tuskin olisi ollut tunkua. Ehdittiin juhlia tässä nimittäin yhdet häät (kiitokset vaan sankareille ja bilettäjille) sekä muuttaa pois Kalliosta. Anski-turistilla ei myöskään ollut haluja tänä vuonna matkailuun, sillä eihän hän olisi voinut jättää sikafarmariaan yksin Suomeen.

Näin päädyttiiin kaksi viikkoiseen Budapest-Debrecen-Satu Mare -minimegatouriin lentokonetta ja junaa käyttäen. Mukaan pakattiin kevyesti tavaraa, pitäähän tuliaisille jättää tilaa. Tili nostettiin tyhjäksi ja lattialämmitys kytkettiin pois päältä. Ja ei muuta kuin menoksi. Luvassa ei ole jännittäviä vaiheita eikä mitään muutakaan kiinnostavaa, mutta tulkaa silti kyytiin. Ainakin se on ilmaista!

Lisäyksiä vanhoihin postauksiin

2009-07-29T07:53:00.000-07:00

Tänään olen aktivoitunut taas blogini kanssa ja sain lisättyä kuvatekstit ja matkakertomukset seuraaviin postauksiin: Vierailu venähtää, Annan tyyliin ja Megamatkustusta: Saksa-Itävalta-Unkari-Romania yhdessä päivässä. Lisäksi lisäsin joitakin kuvia Romaniasta.

Seuraavaksi koostan lopulliset mietteet Megatourista. Paljon ajatuksia matkasta nousee koko ajan pintaan, kunpa vain olisi enemmän aikaa kirjoittaa niitä ylös. Viimeisten viikkojen aikana on tapahtunut muutakin mielenkiintoista, niistäkin on hirveä polte päästä kirjoittamaan.

Apuva, lisää aikaa ja energiaa antakaa minulle!

Lopullinen matkareitti

2009-07-20T10:20:00.000-07:00

Nyt on palattu turvallisesti kotimaahan ja on reissun jälkipyykin vuoro. Sain vihdoinkin täydennettyä Saksan reissun puuttuvat kohdat, jotka löytyvät otsikoiden Taidetta, tiedettä ja viiniä: näin me vietämme perjantaita ja Vierailu venähtää, Annan tyyliin alta. Kiitos kaikista kommenteista, vastailen niihin pikaisesti. Lisäksi postaan vielä Romaniasta jotain yleiskivaa. Odottakaa vain.

Matkankesto: 3 viikkoa
Ajokilometrejä: yli 6000 km
Matkakulut: liikaa (erittely tulossa myöhemmin)

Matkan aikana hankittua:

30 levyä suklaata (voivoivoi, kyllä hammaspeikko tykkää)
pari sipsipussia
4 vodkapulloa (kuka nämä oikein aikoo juoda?)
20 viinipulloa (osa annettiin lahjaksi, ihan oikeesti, uskottehan?)
20-30 olutpulloa (nämähän menee saunan jälkeen talven mittaan)
5 t-paitaa
3 kengät
0 lähetettyä postikorttia (joojoo, mä en ansaitse yhtään ystävää, tiedän!)
liian vähän tuliaisia
lisää unkarilaisia sanoja kielipankkiini
rusketus

Kotimatka alkaa

2009-07-15T08:33:00.001-07:00

No niin, reissu on saanut vaiheen, jossa suuntaamme takaisin kohti kotimaata. Romania jää siis taakse, ja sen myötä kaikki ihanat ihmiset ja eläimet. Täällä vietetyt 1,5 viikkoa olivat sanoinkuvaamattoman unohtumattomat. Muistoksi jää kasa valokuvia, pelejä, viiniä, suklaata (kyllä Jukka, muistettiin ostaa sullekin) ja upea rusketus. Tällä hetkellä sää ulkona on helteinen, noin 30 astetta lämmintä ja taivas on täysin pilvetön. Aletaan olla siis kipurajalla mukavuuden ja tukaluuden välillä.

Sain viimeinkin tehtyä postaukset Düsseldorfin visiitistä ja ne löytyvät Amsterdamin ja Ravenburgin tekstien väliltä. Syöksymme seuraavaksi pariksi päiväksi pimeään Itä-Eurooppaan, joten nettiyhteyksiä tuskin saamme avattua. Anna hiljenee siis ainakin lauantaihin saakka. Lisäksi puhelimen laturi tuhoutui tänään entistä pahemmin ja ellen saa sitä korjattua nyt, puhelimella minuun on turha ottaa yhteyttä.

Matkareittimme tulee olemaan Unkari-Slovakia-Puola-Liettua-Latvia-Viro-Suomi. Helsingissä on tarkoitus olla perjantai-iltana, mutta teiden kunto ja sää määrittävät onnistumisemme. Auto on kuitenkin priimakunnossa ja kuskitkin virkeinä pitkän lepotauon jälkeen, joten olen optimistinen.

Terveisiä kaikille!

P.S. Ihanaa! Olin juuri julkaisemassa tätä tekstiä ja sulkemassa konetta, kun Lehelin isä tuli tähän viereen ja toi minulle hiilitabletteja matkalle. Tämä kuulostaa varmasti todella typerälle, mutta tuollainen välittäminen lämmittää kummasti mieltä, erityisesti kun olet täysin vieraiden ihmisten “armoilla” :D

P.S.2. Lehel on pakannut automme valmiiksi minun bloggaillessa. Mikä mahtava työnjako! Nyt menoksi!

Romanian maisemia

2009-07-10T11:29:00.000-07:00

En uskalla sanoa mitään erityistä Romaniasta yleensä, koska niin vähän kyseisestä maasta tiedän. Sen yksi kaupunki, Szatmárnémeti, tuli kuitenkin puolentoista viikon aikana kohtalaisen tutuksi ja tässä kuvia sieltä.

Lehelin kotitalo kadulta päin kuvattuna

Ja kotikadun liikennettä :)

Osa taloista oli aika huonossa kunnossa...

...ja osa taas aivan priimakunnossa

Laatikainen oli käynyt tekemässä sähkötyöt.

Ja joku kaupitteli nykyaikaisia siivousvälineitä.

Kirkko

Kaupan kalatiski. Huomatkaa taustalla olevat akvaariot, joissa uiskentelee eläviä kaloja. Sieltä sitten valkkailemaan illallispöydän antia.

Tämä oli minusta huippujuttu: vihannesosastolla oli töissä neiti Vaaka, joka punnitsi asiakkaiden ostokset ja sulki pakkaukset, ettei niihin voi jälkikäteen lisätä ilmaisia hedelmiä. Rehellinen maa, kun tällaista täytyy tehdä.

Kaupan viiniosasto, todella houkutteleva.

Anna oli hieman pitkästynyt Lehelin ja hänen äitinsä shoppailtua ikuisuudelta tuntuvan ajan Realissa. Tässä pitkästymisen lopputulos ja säälittävä itsensäviihdyttämisyritys.

Saatiin useana aamuna aamupala vuoteeseen, kivaa!

Lehelin isä ja kissa

Tässäpä näitä kuvia ja tunnelmia reissun viimeisestä matkakohteesta ennen Suomea.

Eläinystäviä

2009-07-08T07:13:00.000-07:00

Armottomana eläinystävänä omistan yhden postauksen perheen eläimille. Seuraavissa kuvissa on perheen nuorempi ja pienempi kissa, Macska.

Meillä oli kyseisen kissan kanssa yksi kahdenkeskinen hetki tiistaina, ensimmäisenä päivänäni perillä Lehelin kotona. Koko perhe oli päivätorkuilla ja minä heräsin käydäkseni vessassa. Ulos tullessani oven takana odotti tämä kissa, selvästi vailla hellyyttä ja seuraa. Niinpä aloin silitellä nuorta herraa ja tämä vastasi kehräämällä.

Lopulta uskaltauduin ottamaan kissan syliini ja menimme yhdessä olohuoneen sohvalle lepäilemään. Kissa nukkui rinnallani tyytyväisenä ja minä annoin ajatusteni laukata ja tein havaintoja kodista. Hassua, miten kissat todellakin valitsevat, kuka on heidän ystävänsä ja kuka ei. Aamulla olin nimittäin tehnyt lukuisia tutustumisyrityksiä kissaherran suuntaan, mutta kissa vain luikki karkuun ja mulkoili pahasti. Nyt, kun hänelle kelpasi seura ja silittely, hän teki itse aloitteen tutustuakseen minuun.

Tässä vielä taidonnäytteitä erilaisista nukkumistavoista. Älkää kokeilko kotona!

Ja tässä taas perheen koira, Dugó. Dugó tarkoittaa suomeksi korkkia tai tulppaa. Tämä koira saa olla ulkona vapaasti, pääasiassa kuitenkin omassa pihassa. Kuten allaolevasta kuvasta näkyy, hän kykenee myös karkaamaan kadulle porttien välistä. Sisällä Dugó saa oleskella ainoastaan keittiössä ja pienessä oleskeluhuoneen tapaisessa tilassa. Koiraa ei siis käytetä lenkillä eikä sitä pidetä valjaissa Suomen tapaan.

Dugó on varmasti yksi maailman kilteimpiä ja hyväsydämisimpiä koiria, joita tiedän. Hän tuntuu olevan aina iloinen ja valmis uusiin seikkailuihin. Lisäksi hän rakastaa ihmisiä ja on aina siellä, missä tapahtuu. Pyöräilijöistä Dugó ei välitä ja niille täytyy haukkua joka käänteessä.

Ostimme Lehelin kanssa koiralle kamman, jolla olemme selvitelleet turkkia päivittäin. Ette usko, millaiset määrät karvaa siitä koirasta pystyy lähtemään. Dugó on kuitenkin mielissään huomiosta ja saamaastaan rapsuttelusta.

Viimeisenä yksi kuva perheen toisesta kissasta, joka tuli päiväkausien reissultaan kotiin syömään ja uhittelemaan perheen toiselle kissalle. Perheen kaksi kissaa eivät siis tule toimeen keskenään. Lisäksi tämä kissa oli villi ja äkäisenoloinen viimein kotiin tultuaan. Syötyään kissa lähti takaisin teilleen. Tuttavuutta en lähtenyt hänen kanssaan rakentamaan.

Dugó ja Macska ovat kavereita keskenään mutta aina silloin tällöin pitää hieman leikkiä ja ottaa mittaa toisistaan. Tässä leikitään pihalla leikkitappelua.

Täällä eläimet ovat todella erilaisessa asemassa kuin Suomessa. Melkein joka perheessä on koira, jota pidetään vapaana pihassa. Eläimiä ei ole koulutettu lainkaan ja ne haukkuvat käytännössä jokaista ohikulkijaa. Varsinkin iltaisin kadulla kulkeminen on kiusallista, koska koirien yhtäjaksoinen haukunta saa koko naapuruston hereille. Asukkaat ovat luultavasti tähän tottuneet, mutta minua se häiritsee.

Koirat toimivat täällä enemmän perheen ja talon suojelijoina kuin lemmikkeinä. Koirat syövät ihmisten ruokajämiä tai mitä milloinkin löytävät. Myös kulkukoiria on paljon ja ne ovat huonossa kunnossa.

Megamatkustusta: Saksa-Itävalta-Unkari-Romania yhdessä päivässä

2009-07-06T08:41:00.000-07:00

Aamupäivällä jätimme Ravensburgin taaksemme ja lähdimme ajelemaan kohti Romaniaa. Isäntäperhe kertoi matkan olevan mahdollista ajaa 12 tuntiin nopeiden taukojen ja kuskinvaihtojen kanssa, joten siihen mekin pyrimme. Muutama maa jouduttiin siinä toki ensin ohittamaan, mutta noin 16 tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme lopulta perille kohteeseemme, minä todella väsyneenä ja Lehel kuolemanväsyneenä.

Saksassa matka sujui mallikkaasti, erityisesti silloin kun Anna ajoi Münchenin esikaupunkialueella kädet täristen. Huh, silloin pelotti. Ja muutama äkkijarrutuskin tuli tehtyä, kun se liikenne oli ihan vähän vauhdikkaampaa kuin meillä kotona.

Saksasta siirryttiin ilman suurempia kommervenkkejä Itävallan puolelle. Sielläpä oli maisemat kohillaan. Vuoristoa, matalalla roikkuvia pilviä, kirkkaanvihreää nurmea (juuri sellaista täydellisen kauniin vihreää), peltoja, pikkuisia vanhanaikaisia latoja ja taloja, tunnelmaa. Tässä muutamia onnistuneimpia otoksia matkalta.

Matkalla meidät kuitenkin yllätti vesisade eikä valitettavasti kyseessä ollut mikään pieni kesäsade. Vettä satoi kaatamalla ja yhtäjaksoisesti tuntikaupalla ja tietenkin minä istuin ratin takana, rystyset valkeina ja hermot riekaleina. Pelotti niin vietävästi, että tuskin aiemmin on autossa siltä tuntunut. Kun sade lopulta hellitti, olin todella helpottunut. Hengissä edelleen ja autokin ehjänä.

Moottoritiellä ei paljoa sateesta välitetty, vaan kaikki autoilijat tuntuivat olevan "fast and furious" -mentaliteetin omaavia oman elämänsä jumalia; turvavälit olivat edelleen aivan lii lyhyet ja rekat ohittelivat henkilöautoja yli 100 km/h vauhdissa. Ilmeisesti vesiliirtoon voi joutua vain Suomessa. Jos näkyvyys on joitakin kymmeniä metrejä rankan vesisateen takia ja tielle on kertynyt vettä jo useita millejä, sopiva ajonopeus lienee noin 130 km/h? Edessä ajavaan on sopiva pitää välimatkaa kymmenestä kahteenkymmeneen metriä. Se riittänee helposti reagointiin noissa nopeuksissa ja tuollaisissa olosuhteissa.

Kun lopulta Unkarin puolella sade loppui ja pimeys saapui, pääsimme taas ajamaan sopivaa vauhtia. Tiet olivat hyvässä kunnossa, joten matka eteni rattoisasti. Budapestissa pysähdyimme kauppaan etsimään telkkaria ja kännykkää. Eipä löytynyt sopivaa, joten matkaa jatkettiin edelleen lompakot pullollaan rahaa.

Viimeiset 50-80 km olivat tuskaista ajettavaa. Olimme niin väsyksissä, että huh huh. Lisäksi tiet kiersivät pikkuruisten kylien läpi ja nopeus oli pidettävä maltillisena. Teiden kunto ei ollut kehuttava, vaikkakin kestettävä. Liikenteessä tuntui meidän lisäksi olevan ainoastaan rekkoja, mikä lisäsi ajonautintoa entisestään. Lisäksi väsymys ja pelko saivat minut vainoharhaiseksi ja ehdin sekopäisyydessäni kuvitella jos jonkinlaista skenaariota illan kulkuun. Huippu oli, kun aloin pelätä, että Lehel varastaa minun passin ja pakottaa minut jäämään loppuelämäkseni Romaniaan. Äiti, luin pienenä liikaa pelottavia kirjoja ja katsoin Stephen Kingin elokuvia, tässä on lopputulos! Ei tullut hyvä.

Ostettiin eilen sieltä Mainaun krääsämyymälästä meille tällaiset matkamuistoapinat. Niillä on magneetit käsissä, jaloissa ja takapuolessa, joten tyypit on mahdollista kiinnittää toisiinsa mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Meillä oli hauskaa kun keksittiin kaikkia apinatemppuja niille tehtäväksi.

Ostin eräältä huoltoasemalta itselleni Ed Hardy -mukin. Siellä oli 4 erilaista vaihtoehtoa ja minä valitsin tämän Lucky New York City -mallin. Kaikki vaihtoehdot olivat aivan upeita, minuun niiiiin iskee tämä yltiömäinen Ed Hardy -taide. Joku oli kuitenkin valittava, joten tässä se nyt on. Huoltoasemakamaksi hinta oli kohtuullinen, vaikkei edullinen (12 €).

Maanantai 6.7. koosteena:

Lähtöaika: klo 11
Matkareitti: Ravensburg-Itävalta-Unkari-Satu Mare eli yhteensä 1200 km
Matka-aika: n. 16 tuntia (poikkeuksellisesti ei-kuumassa autossa)
Matkaeväät: Maailman herkullisimmat eväsleivät, joiden antaman energian avulla jaksoimme ajaa koko pitkän päivän
Yksityiskohtia: Itävallassa ajaessa tarvitsee ostaa tullimaksutarra, joka oikeuttaa käyttämään moottoriteitä. Tällainen lupa ostettiin huoltsikalta ja hinta taisi olla jotain 10 euron luokkaa. Ei ihan ilmaista lystiä siis. Tällä rahalla olisimme kyllä saaneet matkata maassa lähes pari viikkoa, jolloin hinta alkaa kuulostamaan huomattavasti kohtuullisemmalta. Näin läpiajoksi hinta oli kuitenkin korkeahko.

Vierailu venähtää, Annan tyyliin

2009-07-05T14:33:00.000-07:00

Tässä isäntäperheen lemmikki Oliver antaa näytteitä uintitaidoistaan. Oliver oli kyllä hauska kaveri. Se oli ehdollistunut ruokapurkkinsa väreille ja aina kun kyseistä väriä hänelle näytettiin, alkoi mieletön räpiköinti ja pulikointi altaassa. Oliver ilmeisesti yritti uida ulos akvaariostaan tai jotain. Meistä tämä oli vain hauskaa, Oliverista luultavasti inhottavaa kiusausta.

Aamulla harrastin auringonottoa isäntäperheen pihassa. Sää oli kuitenkin niin hiostavan kuuma, että ulkona ei pystynyt olemaan kovin pitkään. Parhaani kuitenkin yritin, tiedostaen Suomen surkean sään. Oliver otti aurinkoa mun kaverina.

Aamutoimien jälkeen lähdimme viettämään aurinkoista päivää Bodenseessa sijaitsevalle Mainaun saarelle. Saari on uskomattoman kaunis kukkapuisto, josta löytyy myös erilaisia eläimiä aaseista perhosiin. Koko päivä meillä meni aluetta kiertäessä enkä voi kuvitella, että lomapäiväänsä voisi paremmin viettää. Kaikkialla oli niin kaunista ja rauhoittavaa, että sielua hiveli. Saarelle matkustimme lautalla, jonne otimme auton mukaan. Näppärää.

Yksi pieni ongelma kuitenkin: Anski, meillä on ikävä sua. Tule takaisin ja tee tästä reissusta taas mokusmaisen hauska. Me ei osata olla ilman sua.

Mahtavaa: Katsokaa miten upean väristä vettä voi olla järvessä. Olemme siis lauttamatkalla saareen ja jalkojemme alla välkkyvä järvi on Bodensee.

Ranta jää kauas taakse.

Lehel ja taustalla näkyvät kauniit värit

Isäntäperheemme

Megaturistit tuulessa

Mainaun saaren erilaisia vihreän ja sinisen sävyjä

Aasi syö ruohoa

Lisäksi alhaalla Anskia varten vähän kukkakuvia, voit katsella näitä iltaisin ennen nukkumaanmenoa (if you know what i mean...).

Schmetterlinge Haus oli minulle koko saaren kohokohta. Siellä oli kaikkia mahdollisia perhoslajikkeita, joita maailmasta löytyy ja ne lentelivät Hausissa vapaana. Voi sitä väriloistoa ja kauneutta!

Tässä koko paikan upein yksilö (miehen kämmenen kokoinen perhonen):

Tästä perhosesta kerrottiin, että toukkavaiheen jälkeen se ei enää syö lainkaan vaan lähinnä vain nukkuu. Perhosena se ehtii viettää vain viikon, jonka jälkeen se kuolee. En ole ikinä nähnyt näin valtavaa perhosta, uskomatonta! Kyllä taas kannatti elää näin vanhaksi.

Takaisin majapaikkaamme pääsimme niin myöhään illalla, että päätimme jäädä vielä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi Saksaan. Ja toisaalta, säästimme voimiamme nukkumalla kunnon yöunet ja rahaa jättämällä yhden hotelliyön välistä. Lisäksi saimme matkaamme niin mahtavat eväät että jo niiden takia olisi kannattanut vaikka seistä tunti päällään.

Sunnuntai 5.7. koosteena:

Ei vieläkään ajokilometrejä, jee! Ihana olla välillä paikallaan eikä aina pakkaamassa ja purkamassa autoa ja laukkua.
Opin uuden saksankielisen sanan: die Schmetterlinge. Jee! Olisi kiva osata saksaa paremmin
Kommunikointi englanninkielellä ei oikein onnistu isäntäperheen kanssa ja saksantaitoni on erittäin huono. Pystyn ehkä ymmärtämään mitä minulle sanotaan mutta puheesta ei tule mitään. Eilen sanoin: Ich möchte die Erdbeeren kaufen. Naurakaa vaan mutta tässä on kaikki mitä sain saksaksi sanottua.
Selbst tanken on Suomessa itsestäänselvyys, Saksassa siitä tiedotettiin erikseen kyltillä.

Jossain päin Saksaa

2009-07-04T14:34:00.000-07:00

Lauantai meni pääasiassa autossa istuessa. Noin 6 tunnin ajomatkan jälkeen olimme perillä Lehelin kaverin luona Meckenbeurenissa, joka sijaitsee lähellä Ravensburgia. Paikka oli ennestään tuntematon, mutta onneksi meillä oli mukana hyvät paikallisoppaat.

Perille tultuamme grillasimme possua, kalkkunaa, makkaraa, katkarapuja, herkkusieniä, kesäkurpitsaa, perunoita ja söimme erittäin hyvin. Tutustuimme myös perheen lemmikkiin, kilpikonna Oliveriin.

Ruuan jälkeen lähdimme Ravensburgiin keskiaikaisille juhlille; Mittelalter Festeille. Ihmiset olivat pukeutuneet teeman mukaisesti erilaisiin keskiaikaisiin vaatteisiin. Festivaaleilla myytiin kaikkia mahdollisia keskiaikaisia tuotteita yksinkertaisista ruuista puusta tehtyihin kolpakoihin asti. Päälavalla esitettiin lisäksi sketsejä, lauluja ja jonglöörausta eri esineillä.

Ostin juhlilta oluen ja oluttuopin. Päällä on muuten jälleen kerran Amsterdamista hankittu Tom&Jerry-paita. Ei hyvä, ei hyvä. Kaikki kuvat alkavat muistuttaa liian paljon toisiaan.

Mulla on joku ihme fiksaatio sammakoihin. Tässä yksi hieno esimerkki mun lempparieläimestä.

Saksalaista arkkitehtuuria ja ihmisiä ikkunassa seuraamassa festivaalien tarjontaa.

Bongaatteko ketään tuttua tästä kuvasta? Lehel yritti vältellä kuvaan joutumista, mutta huonolla menestyksellä. Joka tapauksessa paikka oli täynnä väkeä.

Lehel ja kaverinsa András leikkivät eräänlaista kukkotappelua illalla. Tässä jäljet raskaasta häviöstä.Valitettavasti itse tappelun nujakasta minulla ei ole tähän hätään yhtään kuvaa.

Tässä vielä meidän iltapala. Katsokaa, minkä kokoiset viipaleet me vedettiin napaamme. Lehel ei ihan kyennyt syömään omaansa, mutta muut olivat reippaampia. En suosittele tällaista annostusta ainakaan Johannan ja Jessen kaltaisille ihmisille ennen nukkumaanmenoa. :)

Ja joo, laittakaa mulle viestiä, jos ette halua nimiänne mainittavan täällä. Teen parhaani korjatakseni tilanteen.

Lauantai 4.7. koosteena:

Lähtöaika: klo 11.30
Matkareitti: Büttgen-Meckenbeuren, noin 600 km
Matka-aika: 6 tuntia
Päivän yllätys: kilpparikaveri
Yöpaikka: Lehelin kaverin Andrásin ja Bean koti

Pikapostaus osa 2

2009-07-04T02:11:00.001-07:00

Ollaan oltu nyt viikko reissussa, mikä tarkoittaa sitä, että joukkomme harvenee yhdellä henkilöllä. Kiitos Anski matkaseurasta! Turvallista kotimaan matkaa ja nähdään pian. Ensi kesänä starttaa Megatour 2010, siihen asti muistelemme lämmöllä tätä matkaa. Ehkä ensi vuonna saamme seuraamme iloiseen myös joulupukin. Oli todella hauskaa matkustaa kanssasi, sillä olet paketti, jossa käytännöllisyys, rentous ja huumori kohtaavat. Toisaalta syöt aivan liikaa suklaata ja heräät aivan liian aikaisin. No, kaikilla on heikkoutensa ;)

Düsseldorf jää nyt taakse ja me jatkamme matkaa eteenpäin. Illalla yritän väsätä postaukset viime päivien edesottamuksista, mutta en uskalla luvata mitään. Tekemistä on ollut niin paljon, että kirjoittelulle ei ole jäänyt aikaa. Lisäksi unohdin kysyä luvat kuvien julkaisuun isäntäperheeltämme. Huoh. Kännykän ostaminen ei muuten onnistunut, joten älkää lähetelkö viestejä tai soitelko minun numeroon.

Kiitos vielä kerran isäntäperheelle tästä majapaikasta! Tulemme varmasti uudelleenkin.

Taidetta, tiedettä ja viiniä: näin me vietämme perjantaita

2009-07-03T14:29:00.000-07:00

Itseämme sivistääksemme päätimme lähteä katsastamaan paikallista taidemuseota, jossa esitettiin käsittääkseni nykytaidetta. Vika saattoi olla meissä, mutta näyttely oli aivan surkea. En muista koskaan aiemmin nähneeni näin vaatimattoman kokoista ja typerää näyttelyä. Kaiken huipuksi siellä sai kuvata ainoastaan täyttämällä etukäteen kaavakkeen, minkä jälkeen sai rintaansa kuvaamisen sallivan tarran.

Mahtavan taide-elämyksen jälkeen vuorossa oli Filmmuseum. Tämä olikin jo oikeasti näkemisen arvoinen paikka ja hauska kokemus. Lisäksi sattui niin sopivasti, että ukonilma tuli ja meni museovisiittimme aikana, emmekä kastuneet tai kärsineet muutenkaan ulkona. Iltapäivällä sää oli taas mukavan hiostavan lämmin, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Lounaasta en saanut otettua yhtään kuvaa, koska olin niin nälkäinen, etten malttanut jäädä kuvia ottelemaan. Ruokana söin kanafilettä ranskalaisilla ja salaatilla. Ruuasta erityisen hyvää teki saksalainen majoneesi ja ketsuppi. Tämä ei kuulosta kovin hehkeältä annokselta, mutta voin kertoa, että maku oli taivaallinen. Kyytipoikana kylmä Cola. Lehel taisi kokeilla jotain perussaksalaista schnitzeliä ja Anski salaattia.

Morriksen pikkuserkku keskellä kaupungin sykettä.

Sivistyksen jälkeen kävelimme ostoskeskukseen hieman hurvittelemaan. Minä ostin itselleni valtavan suklaamuffinssin ja ison kupin maitokahvia. Namia! Ostin lisäksi pari uutta t-paitaa, niistä kuvia myöhemmin. Rahaa meni vain kolmisen kymppiä, ei paha.

Tämä oli viimeinen yhteinen iltamme Saksanmaalla, joten Anski osti minulle lahjaksi loppumatkaa varten lohdutuskorun. Maksoin sen kyllä itse, mutta ajatus on tärkein. Lohdutuskoru lohduttaa minua aina, kun tunnen itseni yksinäiseksi ja anskittomaksi reissun aikana. Aion laittaa sen heti lauantaina käteeni.

Tässä vielä aiemmin lupaamani kuva Amsterdamin shoppailun tuloksista. Ostimme siis tällaiset kiinalaishenkiset vaatteet Amsterdamin kukkakadun lähettyviltä, Anskilla paita ja mulla enemmänkin mekko. Hinnat 20-25 €. Minä ostin lisäksi pienen söpön käsilaukun, mutta tästä en ole kertonut vielä kellekään.

Perjantai-iltaa vietettiin erittäin rentouttavissa mutta herkullisissa tunnelmissa. Grillasimme kaikkia naminamiruokia: maissia, lihaa, sieniä, sipulia. Lisänä oli salaattia, valkoviiniä ja olutta. Kylläpä meidän poikien taas kelpasi elellä.

Anski ja olutpullo. (Myönnetään, lavastettu tilanne.)

Tässä kuvassa toinen Amsterdamista hankittu t-paita, Anskilla samanlainen mutta valkea.

Perjantai 3.7. koosteena:

Ei tänäänkään yhtään ajokilometriä
Hyvää ruokaa ja viiniä

Pikapostaus

2009-07-03T02:20:00.000-07:00

Äidille tiedoksi: minun kännykän laturi on sanonut sopimuksensa irti, joten puhelin ei ole toiminut moneen päivään. Lehelin puhelimen pitäisi olla tavoitettavissa, jos tulee jotain asiaa. Yritän ostaa täältä uuden puhelimen, mutta siihen asti mennään näin. Kaikki on siis muuten kunnossa!

Lisäsin edellisten postauksien joukkoon kuvia. Illalla pyrin laittamaan vielä Saksan kuulumiset tänne valtavirroille. Muutin lisäksi asetuksia niin, että kommentointi on mahdollista ilman rekisteröitymistä. Nyt kuitenkin Düsseldorf kutsuu. Anna palaa aalloille illalla. Hyvää viikonloppua ihmiset! Minkäslaiset säät siellä on? Täällä vaan hellettä piisaa, liiaksikin.

Saksa on paska maa

2009-07-02T14:25:00.000-07:00

Näin on Seppo Räty aikoinaan kehaissut enkä voi hänen näkemykseensä yhtyä. Minulle tämä saksalainen elämäntapa sopii kuin tukka päähän. Junat ovat aikataulussa, tiet ovat hyväkuntoisia, palvelu on asiallista, ihmiset puhuvat englantia –yksinkertaistaen: homma toimii.

S-junalla matka taittuu näppärästi Düsseldorfiin.

Junaa odotellessa…

Nämä kengät pelastivat reissuni, tippaakaan liioittelematta. Ostin ne eilen viidellä eurolla ja elämä alkoi heti hymyillä. Siihen asti olin talsinut balleriinoilla, jotka alkoivat painaa jalkaa pitkien kävelyretkien jälkeen. Nämä kevyet flipflopit jalassa on kuitenkin helppo marssia kaupungin katuja, eikä muuten hiosta. Suosittelen kaikille.

Ostin samalla reissulla yhdet toisetkin kengät ja otin niistä kuvan, mutta en halua laittaa sitä tänne levitykseen. Ne ovat minun ikiomat syksynodotus-kengät, jotka saavat piristää synkeää syksyä pirtsakalla värillään. En melkein malta odottaa kesän loppua. Noh noh, ehkei sentään.

Torstaina tutustuimme paikalliseen vesieläinpuistoon, Aqua Zoohon. Minun lemppareita olivat apinat, pingviinit ja kilpparit. Käärmeiden lähellä sain sekalaisia tunteenpurkauksia inhosta pelkoon. Hengissä kuitenkin ollaan vielä.

Joku minulle täysin tuntematon eläinlaji.

Sööppiksiä kaloja

Aqua Zoon parkkis

Lehel ja hevospatsas Aqua Zoon pihassa.

Nälkä yllättää: tällä kertaa testauksessa italialainen ravintola. Tuli todettua se, että varminta on syödä italialaista ruokaa italialaisessa ravintolassa, jos haluaa syödä hyvin.

Annan pizzasta jäi aika paljon evääksi. Alkukeittona syöty Minestrone täytti mahan tehokkaasti. Ja oli muuten hyvää!

Seuraavassa kuvia Reinin rantakadulta.

Kuvan taustalla näkyvästä tornista oli mahtavat maisemat kaupungin ylle ja alhaalla joitakin otoksia yläilmoista.

Tässä on kuva yhdestä hassuimman näköisestä rakennuksesta, jonka olen koskaan nähnyt. Muistuttaa hieman Aalto-vaasia ja materiaali on kuin peililasia. Oletteko nähneet vastaavaa?

Torstai 2.7.2009 koosteena:

Aqua Zoo
Näköalatorni
Iltaoluet hassussa paikallisessa kuppilassa, jossa olut tarjoiltiin 0,2 desilitran laseista.

Saksa kutsuu

2009-07-01T14:16:00.000-07:00

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, uusi hotellihuoneemme Hotel Lindassa on säälittävän pieni. Tässä kuva aamun tunnelmista ennen aamupalaa. Tavaroiden pakkaus oli mielenkiintoinen projekti tilanpuutteen vuoksi.

Välittömästi auton pakattuamme lähdimme ajamaan takaisin Saksaan, Düsseldorfiin. Matka kesti vaivaiset kolme tuntia. Minä nukuin melkein koko matkan, yllättäen.

Kaupungilla törmäsimme mielenkiintoisiin hyttysiin, jotka muistuttivat Suomen kirvoja. Ne kuitenkin rakastivat keltaista, mistä johtuen Lehelin paita oli koko ajan täydellisen miehitetty. Tästä syystä annoimme Lehelille lempinimen, Bugman.

Lounaan nautimme persialaisessa ravintolassa, Vanhassa kaupungissa. Tämä oli tähän mennessä paras lounaamme reissun aikana eikä ollenkaan hinnalla pilattu. Minun annos oli riisiä ja kanakebabia juuri sopivan tulisen kastikkeen kanssa. Voi voi voi, kunpa tällainen ravintola löytyisi myös Jyväskylästä. Täällä olisi yksi kanta-asiakas valmiina tilaamaan herrrrrkkuruokia.

Me pojat sitä osataan bloggailla ihan kaikkialla, tässä Lehelin tyylinäyte bloggaamisesta Saksassa.

Vanha kaupunki Altstadt

Illalla söimme uudestaan, ihan vain brassaillaksemme Jesselle.

Minulle ei ollut nälkä, joten tilasin 8 euron arvoisen kasvisruoka-annoksen. Listan mukaan annos sisältää uuniperunan, leivän ja talon kuuluisan salaatin. Tässä on annos, jonka eteeni sain. Famous salad oli tulkintani mukaan tämä tomaattimönjä.

Ruuan syötyäni tarjoilija kantoi eteeni oikean annokseen kuuluvan salaatin, joka alkoi jo muistuttaa jotain, joka voisikin olla kuuluisa. Salaatti oli unohtunut jonnekin matkalle, enkä minä sitä osannut kaivata, koska luulin tomaattiseoksen olevan sitä kuuluisaa salaattia. No, onneksi en ollut kovin nälkäinen.

Keskiviikko 1.7.2009 koosteena:

Lähtöaika: 12.00
Matkareitti: Amsterdam – Büttgen
Matka-aika: noin 3 tuntiaAjokilometrit: vajaa 250 km
Sää: hyvä, lämmin, selkeä, puolipilvinen
Päivän kohokohta: rentouttava lounas, saksalainen toimeliaisuus, uudet kengät (2 kpl)

Tiistai Amsterdamissa

2009-06-30T14:08:00.000-07:00

Tiistaipäivä aloitettiin hotellin aamupalalla, joka yllätti runsaudellaan. Eihän tästä kilpailijaksi Lyypekin Scandicille ollut, mutta oli se silti ehdottomasti Italian vastaavia paikkoja parempi.

Meillä oli vielä niin paljon kaupunkia näkemättä, että muutimme aiemmin tehtyä suunnitelmaa ja päätimme jäädä yhdeksi lisäyöksi hotel Lindaan. Virpille siis ilmoitus, että tulemme päivää myöhemmin ja hotellista huonetta kysymään.

Meidän kattohuoneisto oli kuitenkin jo varattu seuraavaksi yöksi, joten jouduimme vaihtamaan huonetta. Tilalle saimme todella pienen kahden hengen huoneen, johon rahtasimme kellertävän värisen ja täynnä mystisiä laikkuja olevan patjan. Tämän jälkeen huoneessa oli WC:n lisäksi noin yksi neliömetri tilaa, johon pystyi jalallaan astumaan. Parasta tässä oli se, että huoneen hinta pompsahti kymmenillä euroilla ylöspäin edelliseen verrattuna.

Huoneen vaihdon jälkeen lähdimme taas keskustaan, jossa pysähdyimme nauttimaan kylmät juomat uudessa lempparipaikassamme, kissapubissa. Hei, huomatkaa mun uudet aurinkolasit, jotka ostin viidellä eurolla! Laatukamaa, you know.

Keskustassa shoppailimme kukkakadulla, jossa myytiin ihan oikeita kukkia, tulppaaneita ja sen sellaista. Minäkin ostin takapihalleni sipuleita, onpahan taas hyvä syy odottaa ensi kevättä.

Lisäksi ostimme Anskin kanssa yhdestä kiinalaisesta kaupasta paidat, tai no se minun taitaa ennemmin olla mekko. Laitan niistä kuvia myöhemmin, kunhan saamme sellaiset ensin otettua.

Sitten olikin aika pysähtyä syömään. Tällä kertaa ruokapaikkana meksikolainen ravintola. Itse söin kanaburriton, nam nam! Erityiskiitos tämä paikka ansaitsee hyvän ruuan lisäksi eräästä erittäin söpöstä tarjoilijasta. Sen takia täällä voisi pistäytyä uudestaankin. :)

Tässä vaiheessa jalat olivat jo ihan tohjona kaikesta kävelystä. Otimme siis pientä huilia, jälleen kerran jonkun joen varrella. Amsterdam on siitä hassu kaupunki, että lähes jokainen kadunkulma muistuttaa edellistä ja kaikki sillat ja joet (joita on siis paljon) ovat toistensa kaltaisia.

Jonkunlaisen aukion kohdalla pysähdyimme katsomaan unkarilaisen tanssiryhmän esitystä. Tällainen paikallinen kylähullukin siellä makoili pehmeän jäniksensä kanssa. Alempana tanssiryhmä.

Illalla lähdimme etsimään Amsterdamin kuuluisaa punaisten lyhtyjen aluetta. Sieltä en tullut ottaneeksi yhtään kuvaa, joten pahoittelen tätä valtaisaa puutetta. Totuuden nimissä on kyllä sanottava, että kyseinen paikka oli kovin laimea, ainakin vielä näin alkuillasta. Meillä alkoi kuitenkin tulla vilu ja väsy, joten punaiset lyhdyt jäävät odottamaan seuraavaa reissua.

Tiistai 30.6. koosteena:

Ei yhtään ajokilometriä!
Paljon naurua ja huonoa huumoria
Hyvää ruokaa
Yöpaikka: hotel Linda, minihuone kahdelle hengelle

Amsterdam, kukkakaupunki

2009-06-29T13:40:00.000-07:00

Maanantaina nukuimme pitkälle iltapäivään Anskin kierrellessä kaupungilla. Meillä oli ilmeisesti univelkaa, koska saimme itsemme ylös sängyistä vasta kolmen aikoihin. Sitten suihkut ja laittautumiset ja menoksi. Lähdimme siirtymään kohti keskustaa ja pysähdyimme syömään johonkin paikalliseen pubin tapaiseen. Ravintolassa oli todella lihava mutta upeannäköinen kissa. Söimme pastaa ja lasagnea leivän ja chorizon kanssa. Kyytipoikana otimme tietenkin parit huurteiset.

Tämä kaupunki on ihmeellinen. Joka paikassa, hotellissa, ravintoloissa, pubeissa, kaduilla, kaikkialla leijuu makean yrttinen tuoksu. Pössyttely on täällä pelottavan avointa ja toisaalta myös helppoa. Joka puolelta löytyy Coffeeshoppeja ja muita vastaavia. Eikä paikat näytä miltään mafiamestoilta, joihin ei kukaan uskalla mennä sisään. Ihan tavallisia ihmisiä niissä pääasiassa istuu.

Maanantai meni siis lähinnä kaupungin tunnelmaa aistiessa ja tätä avointa polttelukulttuuria ihmetellessä. Kaiken kaikkiaan kaupunki vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja tarkemman tutustumisen arvoiselta paikalta. Erityisesti minua miellyttää kaupunginväestö, joka koostuu nuorista, rennoista ihmisistä.

Anski löysi kaupunkikierroksellaan t-paidan henkkamaukalta. Vaatteet ja kengät ovat kuitenkin melko kalliita, joten mikään shoppailutaivas tämä paikka ei ole.

Maanantai 29.6. koosteena:

Päivän kohokohta: Ilta
Päivän keskustelu: Whaaaaat?
Yöpaikka: Hotel Linda, kattohuoneisto
Terveiset Gabille: Se sähköposti, jonka lähetit minulle ennen lomalle jääntiä, oli tosi hyvin kirjoitettu. En tiennyt että osaat suomea noin hyvin ja siksi vastasin englanniksi. Pahoittelen että aiheutin sekaannusta. Kun tulen takaisin Suomeen, saat näyttää minulle myös suulliset taitosi, joohan?
Greetings to Steffanie: We have been thinking how you call squirrel in German. HELP US!

Säästimme 20 euroa, hävisimme 60 euroa --> hyvä diili

2009-06-29T13:30:00.000-07:00

Auton parkkeeraaminen yöksi hotellin pihaan maksaa 20 euroa / yö. Kadun varteen on mahdollista parkkeerata ilmaiseksi, kunhan siirtää auton ajoissa aamulla pois. Näin päätimme siis tehdä. Lehel meni aamulla yhdeksältä sovitun mukaisesti hakemaan Komodo Dragonin pois erään saksalaisen kauppaketjun pihasta ja mikäs yllätys siellä meitä odottikaan…

60 euron sakko väärin pysäköidystä autosta! Jee, mahtavaa. Kyseinen parkkipaikka olikin muuttunut maksulliseksi jo seitsemästä alkaen, toisten paikkojen muuttuessa vasta yhdeksältä.

Mikä maa, mikä valuutta?

2009-06-28T14:40:00.000-07:00

Sunnuntaiaamuna heräsin luksushuoneestamme noin puoli tuntia ennen kellonsointia, enkä saanut enää unta. Ninpä päätin tehdä yllättävän tempauksen: lähdin aamu-uinnille hotellin alakertaan. Oli mieletön tunne uida yksin rauhassa isossa uima-altaassa. Kun uinnin jälkeen palasin takaisin huoneesemme, muut matkaseuralaiset olivat jo heränneet ja lähdimme aamupalalle.

Jotenkin olin kuvitellut, että ei ole suomalaisen hotelliaamupalan voittanutta, mutta kuvittelin väärin. Saksan aamupalat ovat vielä ruhtinaallisempia! Minulla on tästä hyvä vertailukohta, sillä olin muutama kuukausi sitten Turussa erittäin hienossa hotellissa aamupalalla, ja se tarjoilu kaikkine hedelmineen ja munineen silti kalpeni tälle Saksan versiolle. Kuten arvaatte, söimme erittäin hyvin ja tukevasti. Minua eniten ilahduttivat tuoreet ananaspalat ja jumalaisen hyvä kahvi. Aamupalajutustelukin oli tavallista pirteämpää, liekö “hyvä ruoka, parempi mieli” syynä.

Syönnin jälkeen minä bloggailin hetken aikaa ja sitten lähdimme ajelemaan kohti Bremeniä. Tässä muutama kuva lounastauolta huoltoasemalta Bremenin lähettyviltä.

Bremenin lähellä juutuimme ihan järkyttävään liikenneruuhkaan. Tähän asti olimme saaneet ajella melko rauhassa ilman pahoja tukoksia, mutta täällä liikenne eteni keskimäärin vauhtia 20 km/h. Puolisen tuntia ajettuamme tuota vauhtia, auton moottori alkoi kuumentua ja meidän täytyi kääntää auton sisälllä lämmöt täysille. Eihän siinä muuten mitään, mutta auto oli jo valmiiksi hiostavan kuuma (meillä ei siis ole ilmastointia) ja ulkona oli myös paahtava helle. Tuskailu kävi niin pahaksi, että päätimme pitää tauon ja etsiä jonkun toisen reitin. Suunnitelma toimi ja tauon jälkeen liikenne veti jo normaaliin tapaan. Niinpä ajelimme taas kohti Amsterdamia mittarissa keskimäärin 130 km/h.

Amsterdam, here we come! Noin viiden tunnin ajomatka venyi lopulta useita tuntia pidemmäksi. Odotus kuitenkin palkittiin kun ajoimme Saksan puolelta Alankomaihin. Joka kerta tuntuu jännältä, kun maa ja kieli vaihtuu, mutta välillä ei ole mitään rajamuodollisuuksia eikä passintarkastuksia. Tiesin toki, että näinhän se menee, mutta silti tuntuu oudolta, että tähän mennessä passia ei ole tarvittu vielä ollenkaan.

Hotelli löytyi helposti ja osoittautui ihan kivaksi ja siistiksi paikaksi. Meidän huone on ylimmässä kerroksessa oleva kattohuoneisto. Ikkunasta on hienot näkymät yli kaupungin kattojen. Raahautuminen ylimpään kerrokseen maailman kapeimpia ja vaarallisimpia portaita pitkin oli kuitenkin aikamoinen suoritus, josta voimme kaikki olla hyvin ylpeitä.

Illalla kävimme syömässä argentiinalaisessa ravintolassa. Minä söin grillattua kanaa, ananasta ja salaattia, Anski söi pihvin salaatilla ja keitetyillä kasviksilla ja Lehel lihavartaan uuniperunan kanssa. Ruoka oli todella hyvää ja mehevää. Tarjoilija kertoi, että he käyttävät ainoastaan tuoretta lihaa ruuissaan, eivät pakastettua.

Sunnuntai 28.6. koosteena:

Lähtöaika: klo 13
Matkareitti: Lyypekki-Bremen-Amsterdam
Matka-aika: n. 7 tuntia kuumassa autossa
Matkamusiikki: Prodigy
Matkaeväät: Vesi, tonnikalapizza
Päivän kohokohta: Illallinen Amsterdamissa ja mókus-vitsit. Unkaria osaamattomille tiedoksi että mókus tarkoittaa oravaa.
Päivän epäonnistuminen: Päivä meni harakoille, koska lähdimme liikenteeseen liian myöhään
Yöpaikka: Hotel Linda, kattohuoneisto

Kolme maata yhdessä päivässä

2009-06-27T23:30:00.000-07:00

Lauantaiaamuna klo 6.10 olimme Tukholmassa, josta lähdimme ajamaan kohti Malmöä. Läppäristä loppui akku kesken blogitehtailun, joten tekstit jäivät taas puolitiehen. Myöskään internetmahdollisuutta ei kohdalle osunut. Tekstit ja kuvat ovat siis valmiina, ne vain pitäisi saada eetteriin.

Minäkin olin autonratissa Ruotsin puolella, mutta Köpiksessä en enää uskaltanut muuta kuin kommentoida ajoa pelkääjän paikalta. Kööpenhamina oli aivan mahtava kaupunki. Kävelimme Christianiaan ja meillä sattui uskomaton mäihä: siellä oli menossa festarit ja paikka oli aivan täynnä porukkaa. Lisäksi aurinko helli meitä säteillään (jopa niin pitkälle että saatiin Anski punaiseksi).

Köpiksestä lähdimme ajamaan kohti Saksaa. Tanskasta Saksan puolelle menimme lautalla. Valitettavasti kello oli aika paljon, joten olimme kaikki hyvin väsyneitä. Tiet ovat täällä tosi hyviä ja nopeusrajoituksia ei ole tai niitä ei noudateta eli olemme saaneet ajella ihan vapaasti oman halun mukaisesti. Liikenne on muutenkin sujuvaa ja miellyttävää.

Annaa kovasti miellyttää teiden varsilla olevat tuulivoimalat, joita jaksan ihailla uudestaan ja uudestaan. Niistä lisää juttua myöhemmin...

Lauantai 27.6. koosteena:

Lähtöaika: 6.10 (ihmeen hyvin tuo Lehelkin jaksoi herätä)
Matkareitti: Tukholma – Kööpenhamina, Kööpenhamina – Lyypekki
Matka-aika: eka osuus lähes 8 tuntia, toinen osuus n. 6 tuntia joka sisälsi 45 minuutin lauttamatkan Tanskasta Saksaan. Kööpenhaminassa ehdimme olla n. 5 tuntia ennen kuin päätimme jatkaa matkaa.
Matkamusiikki: Michael Jackson, Scooter ja Slipknot
Matkaeväät: home made mansikkamehu ruotsalaisen huoltoaseman vessasta pummittuun veteen blandattuna, kanawrapit
Päivän kohokohta: Christiania Festival, Arizona Jones ja Smörrebröd
Päivän epäonnistuminen: Ei vieläkään internetyhteyttä missään. Olette kaikki ihmiset minun mielessä koko ajan enkä aio jättää tätä kirjoittelua mihinkään.
Yöpaikka: Hotel Scandic Lyypekin keskustassa, 184 euroa yö kolmen hengen luksushuoneessa

Ruotsinlaiva, nostalgista viihdettä

2009-06-27T03:37:00.000-07:00

Olisin halunnut edellisen postauksen yhteyteen liittää muutamia kuvia matkalta, mutta satamassa ottamamme internetyhteys oli liian hidas, joten kuvat täytyi jättää pois. Laivalla meillä taas oli liian kiire, jotta olisimme voineet jatkaa bloggailua. Näillä mennään nyt niin pitkään, että löydämme paremman ratkaisun.

Laivalla hyökkäsimme heti seisovaa pöytään "muutaman" muun matkustajan kanssa. En tiennytkään, että nykyisin laivalla matkustaa näin paljon ulkomaalaisia, pääasiassa venäläisiä ja saksalaisia ruotsalaisten ja suomalaisten lisäksi. Ruoka oli todella hyvää ja sitä syötiin PALJON. Parasta oli jälkiruokapöytä, erityisesti paahtovanukas mansikkamelban, päärynöiden ja moussen kanssa. Tätä piti oikein santsata. Njam njam! Kuolatkaa te siellä koti-Suomessa kaurapuurolautastenne takaa. Sivuhuomautuksena täytyy sanoa, että Lehel haki ruokaa lastenpöydästä ja otti sieltä samalla haarukan ja veitsen -sellaiset minikokoiset nimittäin. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana!

Illalla käytiin tanssimassa Paratiisit ja muut ikivihreät livebändin tahtiin. Jaettiin tanssilattia yhdessä viisikymppisten humppaajien ja humalaisten teinien kanssa. Voitteko kuvitella vastaavaa tapahtuvan muualla kuin ruotsinlaivalla? Ei jaksettu kovin pitkään kuitenkaan kukkua, vaan painuimme nukkumaan autokannen alapuolelle tutun turvalliseen moottorinjylinään. Ja hyvin nukutti!

Perjantai 26.6. koosteena:

Lähtöaika: 15.00
Matkareitti: Jyväskylä - Turku sekä laivamatka Turku - Tukholma Silja Europalla
Matka-aika: n. 4 tuntia autossa ja 10 tuntia laivalla
Matkaeväät: Kanawrapit
Päivän kohokohta: Seisovan pöydän anti, ilmakaraoken laulaminen sekä maailman upeimman auringonlaskun katsominen kannelta
Päivän surkein läppä: Kaksi supersankaria Super-man ja Seitse-män pelastavat maailman

Tien päällä

2009-06-26T09:42:00.000-07:00

Kuten fiksuimmat jo otsikosta päättelivätkin, olemme päässeet matkaan ja ajamme kohti Turkua. Hirveä lähtöhärdelli saatiin vielä töissä aikaiseksi, joten mistään pehmeästä laskusta ei voida tässä tapauksessa puhua. Mutta ei se mitään, tärkeintä on se että kaikki kanssamatkaajat hikoilevat samassa autossa eikä ainakaan vielä näytä puuttuvan mitään. Hyvää kesää nyt vielä kaikille ihanille ihmiselle.

Kun tässä ei nyt ihmeempää tekemistä ole, voin kertoa vähän eilisillan pakkaus- ja valmistautumisprojektista. Olin luvannut leipoa meille jotain pientä syötävää matkalle mukaan (kun meillähän on se uusi upea sähköinen kylmälaukku) ja lupauksen lunastamisen aika koitti eilen. Sain toimistotyöt johonkin kondikseen vasta kymmeneltä illalla ja aloitin jauhopeukaloinnin sen jälkeen. Tavoitteena oli leipoa kinkkusarvia sekä tonnikala-pepperopizzaa. Kaikki ei vaan sujunut niinkuin elokuvissa, yllättävää sinänsä!

Heti pizzapohjaohjetta tavatessani tajusin ensimmäisen puutteen pikkuisessa keittiössäni: minulla ei ole desimittaa. Näppäränä tyttönä käytin kuitenkin siihen tarkoitukseen tavallista juomalasia joten nou hätä. Sarvitaikinaa tehdessäni havaitsin seuraavan puutteen: olin laskenut hiivan määrän väärin ja nyt sitä oli liian vähän. Jotenkin ajattelin että 25 grammaa 50 gramman pakkauksesta on 1/4 mutta eihän se oikein mennyt. Eikä ongelmat tietenkään tähän jääneet vaan pian minulle selvisi, ettei minulla ole lainkaan vehnäjauhoja. Hirveän hankalaksi meinasi leipominen mennä mutta sämpyläjauhot pelastivat minut täpärästi.

Jos tätä kirjoittaisi joku toinen kuin Anna, ongelmat olisivat luultavasti jääneet tähän. Mutta. Pizzaa täyttäessäni tuli jälleen vastaan yksi pienenpieni puute: purkinavaaja. Onneksi Fiskars ja äidin lahjaksi antamat veitset pelastivat tästä hädästä. Tonnikalapizza ilman tonnikalaa tuskin olisi sama... No niin, veitset pääsivät siis oikeisiin töihin ja minä pizzan tekoon. Tämän jälkeen elämä alkoi sujua jo valosammin, vaikka tietenkin poltin sormeni uunin kanssa, viilsin itseäni sormeen tiskatessa ja lohkaisin vielä kyntenikin.

Puoliltaöin ruoka oli kuitenkin valmista ja pääsin aloittamaan pakkauksen. Täytyy vielä ruokasohellukseen lisätä se pieni yksityiskohta, että aamulla syömästäni kinkkusarvesta löytyi kaksi hiusta (montakohan niitä on siellä yhteensä) ja 1/3 sarvista unohtui töihin. Vastapäisen sermin takana istuva pohjanmaalainen menninkäinen sai luultavasti hyvät naurut työkavereidensa L & M kanssa, toivottavasti kuitenkin maistui!

Pakkaamisosuus sujui jo paljon paremmin, siinä oonkin aika hyvä ja siksi ylpee itestäni. Aamulla herättyäni rentouttavilta 4 tunnin yöunilta päätin jättää puolet pakkaamistani tavaroista kotiin. Se oli kyllä hieno päätös. Pieni pinnallisuus vaan nousi pintaan, kun mietin, että en kehtaa heilua seuraavaa kolmea viikkoa samoissa vaatteissa ja laittaa sellaisia kuvia sitten kaikkien hekoteltavaksi nettiin.

Nyt nuo eilisillan kommellukset alkaa jo naurattaa ja tämän päivän hässäkkäkin on jo takanapäin. Mahtavaa, mahtavaa, mahtavaa! Loma, täältä tullaan! Turku, täältä tullaan! Seisova pöytä, täältä tullaan! Maailma, täältä tullaan! No hitto, nyt puhkesi rengas. Heh heh, köyhää. Ei varmaan tarvitsisi enää tätä säätä hypettää mut hypetän kuitenkin eli uskomaton ilma. Niin hyvä että melkein harmittaa lähteä pois Suomesta, mutta eipä kuitenkaan. Katselin sääennusteita ja esimerkiksi Saksaan on luvattu ukkosta ja Itä-Euroopassa on kovia tulvia. Onneks mulla on mukana ainoastaan hellevaatteita :D

Loppuun vielä pieni hiljainen hetki Michael Jacksonin muistolle. Hieno artisti ja biisintekijä oli hän.

Tästä se lähtee: Megatour2009

2009-06-25T00:53:00.000-07:00

Tervetuloa kaikki ihanaiset ystäväiset lukemaan meidän matkakertomusta Euroopan valloituksesta! Matka alkaa huomenna -apua, iiik, jännittää ja kestää seuraavat kolme viikkoa. Pyrin joka päivä päivittämään matkakuulumiset sekä laittamaan reissukuvia ihmeteltäväksi, mutta internetin ja läppärin akun ehdoilla mennään.

Tässä vielä pikaiset speksit reissusta

Megatouraajat: Anna, Lehel ja Anski

Kulkuneuvo: Red Komodo dragon eli Mitsubishi Carisma

Matka-aika: 26.6. - 18.7.2009

Matkareitti: Vielä auki. Tällä hetkellä on varattuna ainoastaan laivamatka Turusta Tukholmaan perjantai-iltana (=huomenna!) sekä yöpaikka Virpin luona Düsseldorfissa tiistaista eteenpäin. Päämatkakohde on Szatmárnémeti Romaniassa, mutta sitä ennen ajamme ainakin Ruotsin, Tanskan, Saksan, Itävallan ja Unkarin läpi. Megatour huipentuu Karin ja Arin näkemiseen Helsingissä. Suunnitelmat täydentyvät sitä mukaa, kun matka etenee.

Tavoite: Syödä smörrebrödiä Köpiksessä ja rantauttaa Mölkky-intoilu Romaniaan. Siinä sivussa saattaa jotain elämyksiäkin saada, jos hyvin käy.

Motto: Perillä on tuolla edessämme jossain, mennään mutta ajetaan hiljempaa.

Lukekaa, kommentoikaa, fiilistelkää... Mutta kukaan ei sit ala kommentoimaan kirjoitusvirheistä, eihän?