Tiistai Amsterdamissa

Tiistaipäivä aloitettiin hotellin aamupalalla, joka yllätti runsaudellaan. Eihän tästä kilpailijaksi Lyypekin Scandicille ollut, mutta oli se silti ehdottomasti Italian vastaavia paikkoja parempi.

Meillä oli vielä niin paljon kaupunkia näkemättä, että muutimme aiemmin tehtyä suunnitelmaa ja päätimme jäädä yhdeksi lisäyöksi hotel Lindaan. Virpille siis ilmoitus, että tulemme päivää myöhemmin ja hotellista huonetta kysymään.

Meidän kattohuoneisto oli kuitenkin jo varattu seuraavaksi yöksi, joten jouduimme vaihtamaan huonetta. Tilalle saimme todella pienen kahden hengen huoneen, johon rahtasimme kellertävän värisen ja täynnä mystisiä laikkuja olevan patjan. Tämän jälkeen huoneessa oli WC:n lisäksi noin yksi neliömetri tilaa, johon pystyi jalallaan astumaan. Parasta tässä oli se, että huoneen hinta pompsahti kymmenillä euroilla ylöspäin edelliseen verrattuna.

Huoneen vaihdon jälkeen lähdimme taas keskustaan, jossa pysähdyimme nauttimaan kylmät juomat uudessa lempparipaikassamme, kissapubissa. Hei, huomatkaa mun uudet aurinkolasit, jotka ostin viidellä eurolla! Laatukamaa, you know.

Keskustassa shoppailimme kukkakadulla, jossa myytiin ihan oikeita kukkia, tulppaaneita ja sen sellaista. Minäkin ostin takapihalleni sipuleita, onpahan taas hyvä syy odottaa ensi kevättä.

Lisäksi ostimme Anskin kanssa yhdestä kiinalaisesta kaupasta paidat, tai no se minun taitaa ennemmin olla mekko. Laitan niistä kuvia myöhemmin, kunhan saamme sellaiset ensin otettua.

Sitten olikin aika pysähtyä syömään. Tällä kertaa ruokapaikkana meksikolainen ravintola. Itse söin kanaburriton, nam nam! Erityiskiitos tämä paikka ansaitsee hyvän ruuan lisäksi eräästä erittäin söpöstä tarjoilijasta. Sen takia täällä voisi pistäytyä uudestaankin. :)

 

Tässä vaiheessa jalat olivat jo ihan tohjona kaikesta kävelystä. Otimme siis pientä huilia, jälleen kerran jonkun joen varrella. Amsterdam on siitä hassu kaupunki, että lähes jokainen kadunkulma muistuttaa edellistä ja kaikki sillat ja joet (joita on siis paljon) ovat toistensa kaltaisia.

Jonkunlaisen aukion kohdalla pysähdyimme katsomaan unkarilaisen tanssiryhmän esitystä. Tällainen paikallinen kylähullukin siellä makoili pehmeän jäniksensä kanssa. Alempana tanssiryhmä.

Illalla lähdimme etsimään Amsterdamin kuuluisaa punaisten lyhtyjen aluetta. Sieltä en tullut ottaneeksi yhtään kuvaa, joten pahoittelen tätä valtaisaa puutetta. Totuuden nimissä on kyllä sanottava, että kyseinen paikka oli kovin laimea, ainakin vielä näin alkuillasta. Meillä alkoi kuitenkin tulla vilu ja väsy, joten punaiset lyhdyt jäävät odottamaan seuraavaa reissua.

Tiistai 30.6. koosteena:

• Ei yhtään ajokilometriä!
• Paljon naurua ja huonoa huumoria
• Hyvää ruokaa
• Yöpaikka: hotel Linda, minihuone kahdelle hengelle

Amsterdam, kukkakaupunki

Maanantaina nukuimme pitkälle iltapäivään Anskin kierrellessä kaupungilla. Meillä oli ilmeisesti univelkaa, koska saimme itsemme ylös sängyistä vasta kolmen aikoihin. Sitten suihkut ja laittautumiset ja menoksi. Lähdimme siirtymään kohti keskustaa ja pysähdyimme syömään johonkin paikalliseen pubin tapaiseen. Ravintolassa oli todella lihava mutta upeannäköinen kissa. Söimme pastaa ja lasagnea leivän ja chorizon kanssa. Kyytipoikana otimme tietenkin parit huurteiset.

Tämä kaupunki on ihmeellinen. Joka paikassa, hotellissa, ravintoloissa, pubeissa, kaduilla, kaikkialla leijuu makean yrttinen tuoksu. Pössyttely on täällä pelottavan avointa ja toisaalta myös helppoa. Joka puolelta löytyy Coffeeshoppeja ja muita vastaavia. Eikä paikat näytä miltään mafiamestoilta, joihin ei kukaan uskalla mennä sisään. Ihan tavallisia ihmisiä niissä pääasiassa istuu.

Maanantai meni siis lähinnä kaupungin tunnelmaa aistiessa ja tätä avointa polttelukulttuuria ihmetellessä. Kaiken kaikkiaan kaupunki vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja tarkemman tutustumisen arvoiselta paikalta. Erityisesti minua miellyttää kaupunginväestö, joka koostuu nuorista, rennoista ihmisistä.

Anski löysi kaupunkikierroksellaan t-paidan henkkamaukalta. Vaatteet ja kengät ovat kuitenkin melko kalliita, joten mikään shoppailutaivas tämä paikka ei ole.

Maanantai 29.6. koosteena:

• Päivän kohokohta: Ilta
• Päivän keskustelu: Whaaaaat?
• Yöpaikka: Hotel Linda, kattohuoneisto
• Terveiset Gabille: Se sähköposti, jonka lähetit minulle ennen lomalle jääntiä, oli tosi hyvin kirjoitettu. En tiennyt että osaat suomea noin hyvin ja siksi vastasin englanniksi. Pahoittelen että aiheutin sekaannusta. Kun tulen takaisin Suomeen, saat näyttää minulle myös suulliset taitosi, joohan?
• Greetings to Steffanie: We have been thinking how you call squirrel in German. HELP US!

Säästimme 20 euroa, hävisimme 60 euroa --> hyvä diili

Auton parkkeeraaminen yöksi hotellin pihaan maksaa 20 euroa / yö. Kadun varteen on mahdollista parkkeerata ilmaiseksi, kunhan siirtää auton ajoissa aamulla pois. Näin päätimme siis tehdä. Lehel meni aamulla yhdeksältä sovitun mukaisesti hakemaan Komodo Dragonin pois erään saksalaisen kauppaketjun pihasta ja mikäs yllätys siellä meitä odottikaan…

60 euron sakko väärin pysäköidystä autosta! Jee, mahtavaa. Kyseinen parkkipaikka olikin muuttunut maksulliseksi jo seitsemästä alkaen, toisten paikkojen muuttuessa vasta yhdeksältä.

Mikä maa, mikä valuutta?

Sunnuntaiaamuna heräsin luksushuoneestamme noin puoli tuntia ennen kellonsointia, enkä saanut enää unta. Ninpä päätin tehdä yllättävän tempauksen: lähdin aamu-uinnille hotellin alakertaan. Oli mieletön tunne uida yksin rauhassa isossa uima-altaassa. Kun uinnin jälkeen palasin takaisin huoneesemme, muut matkaseuralaiset olivat jo heränneet ja lähdimme aamupalalle.

Jotenkin olin kuvitellut, että ei ole suomalaisen hotelliaamupalan voittanutta, mutta kuvittelin väärin. Saksan aamupalat ovat vielä ruhtinaallisempia! Minulla on tästä hyvä vertailukohta, sillä olin muutama kuukausi sitten Turussa erittäin hienossa hotellissa aamupalalla, ja se tarjoilu kaikkine hedelmineen ja munineen silti kalpeni tälle Saksan versiolle. Kuten arvaatte, söimme erittäin hyvin ja tukevasti. Minua eniten ilahduttivat tuoreet ananaspalat ja jumalaisen hyvä kahvi. Aamupalajutustelukin oli tavallista pirteämpää, liekö “hyvä ruoka, parempi mieli” syynä.

Syönnin jälkeen minä bloggailin hetken aikaa ja sitten lähdimme ajelemaan kohti Bremeniä. Tässä muutama kuva lounastauolta huoltoasemalta Bremenin lähettyviltä.

Bremenin lähellä juutuimme ihan järkyttävään liikenneruuhkaan. Tähän asti olimme saaneet ajella melko rauhassa ilman pahoja tukoksia, mutta täällä liikenne eteni keskimäärin vauhtia 20 km/h. Puolisen tuntia ajettuamme tuota vauhtia, auton moottori alkoi kuumentua ja meidän täytyi kääntää auton sisälllä lämmöt täysille. Eihän siinä muuten mitään, mutta auto oli jo valmiiksi hiostavan kuuma (meillä ei siis ole ilmastointia) ja ulkona oli myös paahtava helle. Tuskailu kävi niin pahaksi, että päätimme pitää tauon ja etsiä jonkun toisen reitin. Suunnitelma toimi ja tauon jälkeen liikenne veti jo normaaliin tapaan. Niinpä ajelimme taas kohti Amsterdamia mittarissa keskimäärin 130 km/h.

Amsterdam, here we come! Noin viiden tunnin ajomatka venyi lopulta useita tuntia pidemmäksi. Odotus kuitenkin palkittiin kun ajoimme Saksan puolelta Alankomaihin. Joka kerta tuntuu jännältä, kun maa ja kieli vaihtuu, mutta välillä ei ole mitään rajamuodollisuuksia eikä passintarkastuksia. Tiesin toki, että näinhän se menee, mutta silti tuntuu oudolta, että tähän mennessä passia ei ole tarvittu vielä ollenkaan.

Hotelli löytyi helposti ja osoittautui ihan kivaksi ja siistiksi paikaksi. Meidän huone on ylimmässä kerroksessa oleva kattohuoneisto. Ikkunasta on hienot näkymät yli kaupungin kattojen. Raahautuminen ylimpään kerrokseen maailman kapeimpia ja vaarallisimpia portaita pitkin oli kuitenkin aikamoinen suoritus, josta voimme kaikki olla hyvin ylpeitä.

Illalla kävimme syömässä argentiinalaisessa ravintolassa. Minä söin grillattua kanaa, ananasta ja salaattia, Anski söi pihvin salaatilla ja keitetyillä kasviksilla ja Lehel lihavartaan uuniperunan kanssa. Ruoka oli todella hyvää ja mehevää. Tarjoilija kertoi, että he käyttävät ainoastaan tuoretta lihaa ruuissaan, eivät pakastettua.

Sunnuntai 28.6. koosteena:

• Lähtöaika: klo 13
• Matkareitti: Lyypekki-Bremen-Amsterdam
• Matka-aika: n. 7 tuntia kuumassa autossa
• Matkamusiikki: Prodigy
• Matkaeväät: Vesi, tonnikalapizza
• Päivän kohokohta: Illallinen Amsterdamissa ja mókus-vitsit. Unkaria osaamattomille tiedoksi että mókus tarkoittaa oravaa.
• Päivän epäonnistuminen: Päivä meni harakoille, koska lähdimme liikenteeseen liian myöhään
• Yöpaikka: Hotel Linda, kattohuoneisto

Kolme maata yhdessä päivässä

Lauantaiaamuna klo 6.10 olimme Tukholmassa, josta lähdimme ajamaan kohti Malmöä. Läppäristä loppui akku kesken blogitehtailun, joten tekstit jäivät taas puolitiehen. Myöskään internetmahdollisuutta ei kohdalle osunut. Tekstit ja kuvat ovat siis valmiina, ne vain pitäisi saada eetteriin.

Minäkin olin autonratissa Ruotsin puolella, mutta Köpiksessä en enää uskaltanut muuta kuin kommentoida ajoa pelkääjän paikalta. Kööpenhamina oli aivan mahtava kaupunki. Kävelimme Christianiaan ja meillä sattui uskomaton mäihä: siellä oli menossa festarit ja paikka oli aivan täynnä porukkaa. Lisäksi aurinko helli meitä säteillään (jopa niin pitkälle että saatiin Anski punaiseksi).

Köpiksestä lähdimme ajamaan kohti Saksaa. Tanskasta Saksan puolelle menimme lautalla. Valitettavasti kello oli aika paljon, joten olimme kaikki hyvin väsyneitä. Tiet ovat täällä tosi hyviä ja nopeusrajoituksia ei ole tai niitä ei noudateta eli olemme saaneet ajella ihan vapaasti oman halun mukaisesti. Liikenne on muutenkin sujuvaa ja miellyttävää.

Annaa kovasti miellyttää teiden varsilla olevat tuulivoimalat, joita jaksan ihailla uudestaan ja uudestaan. Niistä lisää juttua myöhemmin...

Lauantai 27.6. koosteena:

• Lähtöaika: 6.10 (ihmeen hyvin tuo Lehelkin jaksoi herätä)
• Matkareitti: Tukholma – Kööpenhamina, Kööpenhamina – Lyypekki
• Matka-aika: eka osuus lähes 8 tuntia, toinen osuus n. 6 tuntia joka sisälsi 45 minuutin lauttamatkan Tanskasta Saksaan. Kööpenhaminassa ehdimme olla n. 5 tuntia ennen kuin päätimme jatkaa matkaa.
• Matkamusiikki: Michael Jackson, Scooter ja Slipknot
• Matkaeväät: home made mansikkamehu ruotsalaisen huoltoaseman vessasta pummittuun veteen blandattuna, kanawrapit
  
• Päivän kohokohta: Christiania Festival, Arizona Jones ja Smörrebröd
• Päivän epäonnistuminen: Ei vieläkään internetyhteyttä missään. Olette kaikki ihmiset minun mielessä koko ajan enkä aio jättää tätä kirjoittelua mihinkään.
• Yöpaikka: Hotel Scandic Lyypekin keskustassa, 184 euroa yö kolmen hengen luksushuoneessa

Ruotsinlaiva, nostalgista viihdettä

Olisin halunnut edellisen postauksen yhteyteen liittää muutamia kuvia matkalta, mutta satamassa ottamamme internetyhteys oli liian hidas, joten kuvat täytyi jättää pois. Laivalla meillä taas oli liian kiire, jotta olisimme voineet jatkaa bloggailua. Näillä mennään nyt niin pitkään, että löydämme paremman ratkaisun.

Laivalla hyökkäsimme heti seisovaa pöytään "muutaman" muun matkustajan kanssa. En tiennytkään, että nykyisin laivalla matkustaa näin paljon ulkomaalaisia, pääasiassa venäläisiä ja saksalaisia ruotsalaisten ja suomalaisten lisäksi. Ruoka oli todella hyvää ja sitä syötiin PALJON. Parasta oli jälkiruokapöytä, erityisesti paahtovanukas mansikkamelban, päärynöiden ja moussen kanssa. Tätä piti oikein santsata. Njam njam! Kuolatkaa te siellä koti-Suomessa kaurapuurolautastenne takaa. Sivuhuomautuksena täytyy sanoa, että Lehel haki ruokaa lastenpöydästä ja otti sieltä samalla haarukan ja veitsen -sellaiset minikokoiset nimittäin. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana!

Illalla käytiin tanssimassa Paratiisit ja muut ikivihreät livebändin tahtiin. Jaettiin tanssilattia yhdessä viisikymppisten humppaajien ja humalaisten teinien kanssa. Voitteko kuvitella vastaavaa tapahtuvan muualla kuin ruotsinlaivalla? Ei jaksettu kovin pitkään kuitenkaan kukkua, vaan painuimme nukkumaan autokannen alapuolelle tutun turvalliseen moottorinjylinään. Ja hyvin nukutti!

Perjantai 26.6. koosteena:

• Lähtöaika: 15.00
• Matkareitti: Jyväskylä - Turku sekä laivamatka Turku - Tukholma Silja Europalla
• Matka-aika: n. 4 tuntia autossa ja 10 tuntia laivalla
• Matkaeväät: Kanawrapit
  
• Päivän kohokohta: Seisovan pöydän anti, ilmakaraoken laulaminen sekä maailman upeimman auringonlaskun katsominen kannelta
• Päivän surkein läppä: Kaksi supersankaria Super-man ja Seitse-män pelastavat maailman
  

Tien päällä

Kuten fiksuimmat jo otsikosta päättelivätkin, olemme päässeet matkaan ja ajamme kohti Turkua. Hirveä lähtöhärdelli saatiin vielä töissä aikaiseksi, joten mistään pehmeästä laskusta ei voida tässä tapauksessa puhua. Mutta ei se mitään, tärkeintä on se että kaikki kanssamatkaajat hikoilevat samassa autossa eikä ainakaan vielä näytä puuttuvan mitään. Hyvää kesää nyt vielä kaikille ihanille ihmiselle.

Kun tässä ei nyt ihmeempää tekemistä ole, voin kertoa vähän eilisillan pakkaus- ja valmistautumisprojektista. Olin luvannut leipoa meille jotain pientä syötävää matkalle mukaan (kun meillähän on se uusi upea sähköinen kylmälaukku) ja lupauksen lunastamisen aika koitti eilen. Sain toimistotyöt johonkin kondikseen vasta kymmeneltä illalla ja aloitin jauhopeukaloinnin sen jälkeen. Tavoitteena oli leipoa kinkkusarvia sekä tonnikala-pepperopizzaa. Kaikki ei vaan sujunut niinkuin elokuvissa, yllättävää sinänsä!

Heti pizzapohjaohjetta tavatessani tajusin ensimmäisen puutteen pikkuisessa keittiössäni: minulla ei ole desimittaa. Näppäränä tyttönä käytin kuitenkin siihen tarkoitukseen tavallista juomalasia joten nou hätä. Sarvitaikinaa tehdessäni havaitsin seuraavan puutteen: olin laskenut hiivan määrän väärin ja nyt sitä oli liian vähän. Jotenkin ajattelin että 25 grammaa 50 gramman pakkauksesta on 1/4 mutta eihän se oikein mennyt. Eikä ongelmat tietenkään tähän jääneet vaan pian minulle selvisi, ettei minulla ole lainkaan vehnäjauhoja. Hirveän hankalaksi meinasi leipominen mennä mutta sämpyläjauhot pelastivat minut täpärästi.

Jos tätä kirjoittaisi joku toinen kuin Anna, ongelmat olisivat luultavasti jääneet tähän. Mutta. Pizzaa täyttäessäni tuli jälleen vastaan yksi pienenpieni puute: purkinavaaja. Onneksi Fiskars ja äidin lahjaksi antamat veitset pelastivat tästä hädästä. Tonnikalapizza ilman tonnikalaa tuskin olisi sama... No niin, veitset pääsivät siis oikeisiin töihin ja minä pizzan tekoon. Tämän jälkeen elämä alkoi sujua jo valosammin, vaikka tietenkin poltin sormeni uunin kanssa, viilsin itseäni sormeen tiskatessa ja lohkaisin vielä kyntenikin.

Puoliltaöin ruoka oli kuitenkin valmista ja pääsin aloittamaan pakkauksen. Täytyy vielä ruokasohellukseen lisätä se pieni yksityiskohta, että aamulla syömästäni kinkkusarvesta löytyi kaksi hiusta (montakohan niitä on siellä yhteensä) ja 1/3 sarvista unohtui töihin. Vastapäisen sermin takana istuva pohjanmaalainen menninkäinen sai luultavasti hyvät naurut työkavereidensa L & M kanssa, toivottavasti kuitenkin maistui!

Pakkaamisosuus sujui jo paljon paremmin, siinä oonkin aika hyvä ja siksi ylpee itestäni. Aamulla herättyäni rentouttavilta 4 tunnin yöunilta päätin jättää puolet pakkaamistani tavaroista kotiin. Se oli kyllä hieno päätös. Pieni pinnallisuus vaan nousi pintaan, kun mietin, että en kehtaa heilua seuraavaa kolmea viikkoa samoissa vaatteissa ja laittaa sellaisia kuvia sitten kaikkien hekoteltavaksi nettiin.

Nyt nuo eilisillan kommellukset alkaa jo naurattaa ja tämän päivän hässäkkäkin on jo takanapäin. Mahtavaa, mahtavaa, mahtavaa! Loma, täältä tullaan! Turku, täältä tullaan! Seisova pöytä, täältä tullaan! Maailma, täältä tullaan! No hitto, nyt puhkesi rengas. Heh heh, köyhää. Ei varmaan tarvitsisi enää tätä säätä hypettää mut hypetän kuitenkin eli uskomaton ilma. Niin hyvä että melkein harmittaa lähteä pois Suomesta, mutta eipä kuitenkaan. Katselin sääennusteita ja esimerkiksi Saksaan on luvattu ukkosta ja Itä-Euroopassa on kovia tulvia. Onneks mulla on mukana ainoastaan hellevaatteita :D

Loppuun vielä pieni hiljainen hetki Michael Jacksonin muistolle. Hieno artisti ja biisintekijä oli hän.

Tästä se lähtee: Megatour2009

Tervetuloa kaikki ihanaiset ystäväiset lukemaan meidän matkakertomusta Euroopan valloituksesta! Matka alkaa huomenna -apua, iiik, jännittää ja kestää seuraavat kolme viikkoa. Pyrin joka päivä päivittämään matkakuulumiset sekä laittamaan reissukuvia ihmeteltäväksi, mutta internetin ja läppärin akun ehdoilla mennään.

Tässä vielä pikaiset speksit reissusta

• Megatouraajat: Anna, Lehel ja Anski

• Kulkuneuvo: Red Komodo dragon eli Mitsubishi Carisma

• Matka-aika: 26.6. - 18.7.2009

• Matkareitti: Vielä auki. Tällä hetkellä on varattuna ainoastaan laivamatka Turusta Tukholmaan perjantai-iltana (=huomenna!) sekä yöpaikka Virpin luona Düsseldorfissa tiistaista eteenpäin. Päämatkakohde on Szatmárnémeti Romaniassa, mutta sitä ennen ajamme ainakin Ruotsin, Tanskan, Saksan, Itävallan ja Unkarin läpi. Megatour huipentuu Karin ja Arin näkemiseen Helsingissä. Suunnitelmat täydentyvät sitä mukaa, kun matka etenee.

• Tavoite: Syödä smörrebrödiä Köpiksessä ja rantauttaa Mölkky-intoilu Romaniaan. Siinä sivussa saattaa jotain elämyksiäkin saada, jos hyvin käy.

• Motto: Perillä on tuolla edessämme jossain, mennään mutta ajetaan hiljempaa.

Lukekaa, kommentoikaa, fiilistelkää... Mutta kukaan ei sit ala kommentoimaan kirjoitusvirheistä, eihän?