Tien päällä

Kuten fiksuimmat jo otsikosta päättelivätkin, olemme päässeet matkaan ja ajamme kohti Turkua. Hirveä lähtöhärdelli saatiin vielä töissä aikaiseksi, joten mistään pehmeästä laskusta ei voida tässä tapauksessa puhua. Mutta ei se mitään, tärkeintä on se että kaikki kanssamatkaajat hikoilevat samassa autossa eikä ainakaan vielä näytä puuttuvan mitään. Hyvää kesää nyt vielä kaikille ihanille ihmiselle.

Kun tässä ei nyt ihmeempää tekemistä ole, voin kertoa vähän eilisillan pakkaus- ja valmistautumisprojektista. Olin luvannut leipoa meille jotain pientä syötävää matkalle mukaan (kun meillähän on se uusi upea sähköinen kylmälaukku) ja lupauksen lunastamisen aika koitti eilen. Sain toimistotyöt johonkin kondikseen vasta kymmeneltä illalla ja aloitin jauhopeukaloinnin sen jälkeen. Tavoitteena oli leipoa kinkkusarvia sekä tonnikala-pepperopizzaa. Kaikki ei vaan sujunut niinkuin elokuvissa, yllättävää sinänsä!

Heti pizzapohjaohjetta tavatessani tajusin ensimmäisen puutteen pikkuisessa keittiössäni: minulla ei ole desimittaa. Näppäränä tyttönä käytin kuitenkin siihen tarkoitukseen tavallista juomalasia joten nou hätä. Sarvitaikinaa tehdessäni havaitsin seuraavan puutteen: olin laskenut hiivan määrän väärin ja nyt sitä oli liian vähän. Jotenkin ajattelin että 25 grammaa 50 gramman pakkauksesta on 1/4 mutta eihän se oikein mennyt. Eikä ongelmat tietenkään tähän jääneet vaan pian minulle selvisi, ettei minulla ole lainkaan vehnäjauhoja. Hirveän hankalaksi meinasi leipominen mennä mutta sämpyläjauhot pelastivat minut täpärästi.

Jos tätä kirjoittaisi joku toinen kuin Anna, ongelmat olisivat luultavasti jääneet tähän. Mutta. Pizzaa täyttäessäni tuli jälleen vastaan yksi pienenpieni puute: purkinavaaja. Onneksi Fiskars ja äidin lahjaksi antamat veitset pelastivat tästä hädästä. Tonnikalapizza ilman tonnikalaa tuskin olisi sama... No niin, veitset pääsivät siis oikeisiin töihin ja minä pizzan tekoon. Tämän jälkeen elämä alkoi sujua jo valosammin, vaikka tietenkin poltin sormeni uunin kanssa, viilsin itseäni sormeen tiskatessa ja lohkaisin vielä kyntenikin.

Puoliltaöin ruoka oli kuitenkin valmista ja pääsin aloittamaan pakkauksen. Täytyy vielä ruokasohellukseen lisätä se pieni yksityiskohta, että aamulla syömästäni kinkkusarvesta löytyi kaksi hiusta (montakohan niitä on siellä yhteensä) ja 1/3 sarvista unohtui töihin. Vastapäisen sermin takana istuva pohjanmaalainen menninkäinen sai luultavasti hyvät naurut työkavereidensa L & M kanssa, toivottavasti kuitenkin maistui!

Pakkaamisosuus sujui jo paljon paremmin, siinä oonkin aika hyvä ja siksi ylpee itestäni. Aamulla herättyäni rentouttavilta 4 tunnin yöunilta päätin jättää puolet pakkaamistani tavaroista kotiin. Se oli kyllä hieno päätös. Pieni pinnallisuus vaan nousi pintaan, kun mietin, että en kehtaa heilua seuraavaa kolmea viikkoa samoissa vaatteissa ja laittaa sellaisia kuvia sitten kaikkien hekoteltavaksi nettiin.

Nyt nuo eilisillan kommellukset alkaa jo naurattaa ja tämän päivän hässäkkäkin on jo takanapäin. Mahtavaa, mahtavaa, mahtavaa! Loma, täältä tullaan! Turku, täältä tullaan! Seisova pöytä, täältä tullaan! Maailma, täältä tullaan! No hitto, nyt puhkesi rengas. Heh heh, köyhää. Ei varmaan tarvitsisi enää tätä säätä hypettää mut hypetän kuitenkin eli uskomaton ilma. Niin hyvä että melkein harmittaa lähteä pois Suomesta, mutta eipä kuitenkaan. Katselin sääennusteita ja esimerkiksi Saksaan on luvattu ukkosta ja Itä-Euroopassa on kovia tulvia. Onneks mulla on mukana ainoastaan hellevaatteita :D

Loppuun vielä pieni hiljainen hetki Michael Jacksonin muistolle. Hieno artisti ja biisintekijä oli hän.