Mikä maa, mikä valuutta?

Sunnuntaiaamuna heräsin luksushuoneestamme noin puoli tuntia ennen kellonsointia, enkä saanut enää unta. Ninpä päätin tehdä yllättävän tempauksen: lähdin aamu-uinnille hotellin alakertaan. Oli mieletön tunne uida yksin rauhassa isossa uima-altaassa. Kun uinnin jälkeen palasin takaisin huoneesemme, muut matkaseuralaiset olivat jo heränneet ja lähdimme aamupalalle.

Jotenkin olin kuvitellut, että ei ole suomalaisen hotelliaamupalan voittanutta, mutta kuvittelin väärin. Saksan aamupalat ovat vielä ruhtinaallisempia! Minulla on tästä hyvä vertailukohta, sillä olin muutama kuukausi sitten Turussa erittäin hienossa hotellissa aamupalalla, ja se tarjoilu kaikkine hedelmineen ja munineen silti kalpeni tälle Saksan versiolle. Kuten arvaatte, söimme erittäin hyvin ja tukevasti. Minua eniten ilahduttivat tuoreet ananaspalat ja jumalaisen hyvä kahvi. Aamupalajutustelukin oli tavallista pirteämpää, liekö “hyvä ruoka, parempi mieli” syynä.

Syönnin jälkeen minä bloggailin hetken aikaa ja sitten lähdimme ajelemaan kohti Bremeniä. Tässä muutama kuva lounastauolta huoltoasemalta Bremenin lähettyviltä.

Bremenin lähellä juutuimme ihan järkyttävään liikenneruuhkaan. Tähän asti olimme saaneet ajella melko rauhassa ilman pahoja tukoksia, mutta täällä liikenne eteni keskimäärin vauhtia 20 km/h. Puolisen tuntia ajettuamme tuota vauhtia, auton moottori alkoi kuumentua ja meidän täytyi kääntää auton sisälllä lämmöt täysille. Eihän siinä muuten mitään, mutta auto oli jo valmiiksi hiostavan kuuma (meillä ei siis ole ilmastointia) ja ulkona oli myös paahtava helle. Tuskailu kävi niin pahaksi, että päätimme pitää tauon ja etsiä jonkun toisen reitin. Suunnitelma toimi ja tauon jälkeen liikenne veti jo normaaliin tapaan. Niinpä ajelimme taas kohti Amsterdamia mittarissa keskimäärin 130 km/h.

Amsterdam, here we come! Noin viiden tunnin ajomatka venyi lopulta useita tuntia pidemmäksi. Odotus kuitenkin palkittiin kun ajoimme Saksan puolelta Alankomaihin. Joka kerta tuntuu jännältä, kun maa ja kieli vaihtuu, mutta välillä ei ole mitään rajamuodollisuuksia eikä passintarkastuksia. Tiesin toki, että näinhän se menee, mutta silti tuntuu oudolta, että tähän mennessä passia ei ole tarvittu vielä ollenkaan.

Hotelli löytyi helposti ja osoittautui ihan kivaksi ja siistiksi paikaksi. Meidän huone on ylimmässä kerroksessa oleva kattohuoneisto. Ikkunasta on hienot näkymät yli kaupungin kattojen. Raahautuminen ylimpään kerrokseen maailman kapeimpia ja vaarallisimpia portaita pitkin oli kuitenkin aikamoinen suoritus, josta voimme kaikki olla hyvin ylpeitä.

Illalla kävimme syömässä argentiinalaisessa ravintolassa. Minä söin grillattua kanaa, ananasta ja salaattia, Anski söi pihvin salaatilla ja keitetyillä kasviksilla ja Lehel lihavartaan uuniperunan kanssa. Ruoka oli todella hyvää ja mehevää. Tarjoilija kertoi, että he käyttävät ainoastaan tuoretta lihaa ruuissaan, eivät pakastettua.

Sunnuntai 28.6. koosteena:

• Lähtöaika: klo 13
• Matkareitti: Lyypekki-Bremen-Amsterdam
• Matka-aika: n. 7 tuntia kuumassa autossa
• Matkamusiikki: Prodigy
• Matkaeväät: Vesi, tonnikalapizza
• Päivän kohokohta: Illallinen Amsterdamissa ja mókus-vitsit. Unkaria osaamattomille tiedoksi että mókus tarkoittaa oravaa.
• Päivän epäonnistuminen: Päivä meni harakoille, koska lähdimme liikenteeseen liian myöhään
• Yöpaikka: Hotel Linda, kattohuoneisto