Tässä isäntäperheen lemmikki Oliver antaa näytteitä uintitaidoistaan. Oliver oli kyllä hauska kaveri. Se oli ehdollistunut ruokapurkkinsa väreille ja aina kun kyseistä väriä hänelle näytettiin, alkoi mieletön räpiköinti ja pulikointi altaassa. Oliver ilmeisesti yritti uida ulos akvaariostaan tai jotain. Meistä tämä oli vain hauskaa, Oliverista luultavasti inhottavaa kiusausta.
Aamulla harrastin auringonottoa isäntäperheen pihassa. Sää oli kuitenkin niin hiostavan kuuma, että ulkona ei pystynyt olemaan kovin pitkään. Parhaani kuitenkin yritin, tiedostaen Suomen surkean sään. Oliver otti aurinkoa mun kaverina.
Aamutoimien jälkeen lähdimme viettämään aurinkoista päivää Bodenseessa sijaitsevalle Mainaun saarelle. Saari on uskomattoman kaunis kukkapuisto, josta löytyy myös erilaisia eläimiä aaseista perhosiin. Koko päivä meillä meni aluetta kiertäessä enkä voi kuvitella, että lomapäiväänsä voisi paremmin viettää. Kaikkialla oli niin kaunista ja rauhoittavaa, että sielua hiveli. Saarelle matkustimme lautalla, jonne otimme auton mukaan. Näppärää.
Yksi pieni ongelma kuitenkin: Anski, meillä on ikävä sua. Tule takaisin ja tee tästä reissusta taas mokusmaisen hauska. Me ei osata olla ilman sua.
Mahtavaa: Katsokaa miten upean väristä vettä voi olla järvessä. Olemme siis lauttamatkalla saareen ja jalkojemme alla välkkyvä järvi on Bodensee.
Ranta jää kauas taakse.
Lehel ja taustalla näkyvät kauniit värit
Isäntäperheemme
Megaturistit tuulessa
Mainaun saaren erilaisia vihreän ja sinisen sävyjä
Aasi syö ruohoa
Lisäksi alhaalla Anskia varten vähän kukkakuvia, voit katsella näitä iltaisin ennen nukkumaanmenoa (if you know what i mean...).
Schmetterlinge Haus oli minulle koko saaren kohokohta. Siellä oli kaikkia mahdollisia perhoslajikkeita, joita maailmasta löytyy ja ne lentelivät Hausissa vapaana. Voi sitä väriloistoa ja kauneutta!
Tässä koko paikan upein yksilö (miehen kämmenen kokoinen perhonen):
Tästä perhosesta kerrottiin, että toukkavaiheen jälkeen se ei enää syö lainkaan vaan lähinnä vain nukkuu. Perhosena se ehtii viettää vain viikon, jonka jälkeen se kuolee. En ole ikinä nähnyt näin valtavaa perhosta, uskomatonta! Kyllä taas kannatti elää näin vanhaksi.
Takaisin majapaikkaamme pääsimme niin myöhään illalla, että päätimme jäädä vielä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi Saksaan. Ja toisaalta, säästimme voimiamme nukkumalla kunnon yöunet ja rahaa jättämällä yhden hotelliyön välistä. Lisäksi saimme matkaamme niin mahtavat eväät että jo niiden takia olisi kannattanut vaikka seistä tunti päällään.
Sunnuntai 5.7. koosteena:
- Ei vieläkään ajokilometrejä, jee! Ihana olla välillä paikallaan eikä aina pakkaamassa ja purkamassa autoa ja laukkua.
- Opin uuden saksankielisen sanan: die Schmetterlinge. Jee! Olisi kiva osata saksaa paremmin
- Kommunikointi englanninkielellä ei oikein onnistu isäntäperheen kanssa ja saksantaitoni on erittäin huono. Pystyn ehkä ymmärtämään mitä minulle sanotaan mutta puheesta ei tule mitään. Eilen sanoin: Ich möchte die Erdbeeren kaufen. Naurakaa vaan mutta tässä on kaikki mitä sain saksaksi sanottua.
- Selbst tanken on Suomessa itsestäänselvyys, Saksassa siitä tiedotettiin erikseen kyltillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti