Turistikierros helteisessä Szatmárnémetissä

Megaturisti #1 ja hänen uusi t-paitansa

Megaturisti #2 ja hänen vanha hellemekkonsa

Kun on aikaa, mutta ei mitään erityistä tekemistä, voi kierrellä ympäriinsä ja etsiä mielenkiintoista nähtävää. Niinpä tiistai kului ihmetellen ja pyörien ympäri kaupunkia. Kaupungin keskustasta löytyi kaunis puisto, jossa iltapäivä sujui rattoisasti.

Tekeekö mielesi Annan kanssa juosta lentokalojen perään?

Ortodoksikirkko taustalla

Romulus ja Remus -kopio

Minulla on tullut jalkoihin ja kasvoihin isoja paukamia, jotka näyttävät hyttysen puremilta. Niitä kutittaa kovasti, josta johtuen raavin niitä nukkuessani. Seurauksena tästä on entistä isommat paukamat ja pahempi kutina. Kauhean inhottava noidankehä. Pakko yrittää etsiä apteekista jotain helpotusta. Muuten saattaa pää hajota.

Keitetyn maissin tarina

Puisto sunnuntaisen myrskyn jäljiltä

Auringonpalvontaa

Kauniita kukkia ja ruosteinen kottikärry

Sieniä kuivumassa ulkona

Viinirypäleet kasvavat takapihalla

Aina ei tarvitse puuhata mitään erikoista. Tämä päivä oli juuri sellainen, jolloin vain nautittiin joutenolosta ja auringosta. Kuvasin hieman Lehelin vanhempien puutarhassa, mutta en oikein jaksanut intoutua siihenkään puuhaan vakavasti. Pääasiassa keskityin siis lämpöön, aurinkoon, kellottomuuteen, rentoiluun ja ihan vain siihen iloon, ettei ole pakko. Mitään.

Outoja sääilmiöitä ja mm-finaali

Sunnuntaina herättiin hurjaan helteeseen. Jo perjantai ja lauantai olivat olleet lämpimiä päiviä, mutta sunnuntai oli jotain aivan uskomatonta. Ilma oli niin seisova ja helteinen, että auringossa ei pystynyt olemaan hikoilematta muutamaa minuuttia kauempaa. Lähdettiin kuitenkin rohkeasti kaupungille etsimään sopivaa krapularuokaa ja -juomaa, kun ei parempaakaan tekemistä ollut.

Voi nami mitä herkkuja: pizzaa valkosipulimajoneesilla ja kebabrulla

Maiskis!

Kesken ruokailumme alkoikin yllättäen sataa aivan kaatamalla. Välillä taivaalta tuli rakeita, välillä vettä, mutta koko ajan ihan järkyttäviä määriä. Sadetta kesti jonkin aikaa, ryntäsimme sitä tietenkin heti ulos katsomaan ja ihmettelemään.

Hellevaatteet olisi pitänyt vaihtaa kuravaatteisiin

Keskustan ilme muuttui hetkessä harmaaksi

Sateen lakattua lähdimme tarkastamaan tuhoja ja yllätykseksemme yksi keskustan pääkaduista oli muuttunut valtavaksi vesilammikoksi. Lisäksi useita pensaita ja oksia oli katkennut kadun varsilta. Pakko oli käydä kokeilemassa, kuinka paljon vettä kadulla oikeasti on ja sitä oli paikoitellen 20-30 cm. En ole ikinä eläissäni nähnyt mitään vastaavaa.

Illaksi meidät oli kutsuttu Lehelin kavereiden kanssa seuraamaan jalkapallon mm-kisojen finaaliottelua Hollanti-Espanja. Yllätyksenä tuli ottelua varten valmistetun ruuan ja juoman määrä. Saimme jälleen kerran mahamme täyteen -suoraan grillistä.

Meidän tuliainen

Bileet jatkuu

Lauantaiaamu sujui poikkeuksellisen rauhallisissa tunnelmissa johtuen edellisillan myöhäisestä (tai aikaisesta) kotiinpaluusta. Minä nukuin pitkään ja sen jälkeen söin hyvin Lehelin perheen ja täällä olevien vieraiden kanssa. Illalla aloimme valmistautumaan uuteen koitokseen eli luokkakokous osa 2:een. Perjantaina olimme olleet siis keskenämme Lehelin entisen luokan kanssa ja tänään olisi vuorossa illanvietto, johon osallistuu kaikki luokat ja vuosikurssit koko historian ajalta.

Valmiina ottamaan haasteen vastaan

Katujen kuningas uuden paitansa kanssa

Koulun piha oli jälleen kerran täynnä väkeä, sillä ihmiset matkustavat mahdollisuuksiensa mukaan kaikista maailmankolkista tätä tapahtumaa varten Szatmárnémetiin. Se onkin ainutlaatuinen tilaisuus nähdä yhdellä kertaa kaikki vanhat opiskelukaverit sekä sen lisäksi viettää iltaa eri ikäpolvien ihmisten kanssa. Lehelin isä kavereineen oli paikalla viime vuotiseen tapaan. Lehelin isoäitikin jaksoi vielä 60 vuotta valmistumisensa jälkeen vuonna 2007 tulla paikalle tapaamaan omia opiskelukavereitaan.

Koulun piha ja entisiä oppilaita

Jesse, mulla on ikävä sua!

Joku laitto rekvisiitaks noi pullot

Jatkoille lähdettiin totuttuun tyyliin bändin lopetettua soittaminen. Matkaan pakattiin kaikki juhlista ylijäänyt neste kuten pari pulloa viiniä ja limpparia. Näistä saadaan hyvä sekoitus! Norbin luona meille tarjoiltiin lisäksi likööriä ja jotain pientä naposteltavaa. Samalla käytiin läpi illan aikana otetut valokuvat ja naurettiin. Loistavia otoksia oli taas kamera täynnä.

Bileet lukiokavereiden kesken

Perjantaina oli luvassa koko viikon odotetuin ohjelmanumero eli luokkakokous. Ohjelmaan kuului entisten oppilaiden kertomukset nykyisestä elämäntilanteestaan, ruokailu hienossa ravintolassa sekä tanssia ja naurua aamuun saakka. Kaikki sujuikin täydellisesti: ruoka oli hyvää, ihmiset mahtavia.

Ilta on aluillaan

Tosi ihanaa oli nähdä ihmisiä, joiden kanssa oli viettänyt hauskan illan viime vuonna ja kuulla kuluneen vuoden kuulumiset. Pikku hiljaa nimet ja kasvot alkoivat palautua mieleen. Parasta minun kannaltani illassa on se, että kaikki puhuvat sujuvaa englantia ja todella monet lähestyvät minua rohkeasti kyselläkseen kaikenlaista. Suurinta osaa kiinnostaa tietää, mitä pidän Romaniasta, millainen sää Suomessa on ja olenko töissä IT-alalla.

Minä ja Lajos, parhaat kaverukset

Paikka, jossa bileet järjestettiin oli ainoastaan meille varattu ravintola hienossa vanhassa rakennuksessa. Puitteet siis kunnossa. Ruokaa tarjoiltiin järkyttävä määrä, yhteensä 3 ruokalajia, joista jokainen erikseen olisi riittänyt pitämään nälän poissa. Ensimmäisellä kattauksella saimme eteemme naposteltavia ruokia: lihapullia, salaatteja ja kasviksia, juustoja, pâtéita ja kaikkea muuta mukavaa. Ruokapöytä oli täynnä lisäksi erilaisia juomia: vettä, limppareita, olutta, viiniä, Martinia, Baileysiä, vodkaa, Jägermaisteria ja muita väkeviä juomia.

Ensimmäiset ruuat on syöty

Toinen ruokalaji: lihapullakeitto ja leipää

Näin sitä syödään

Ihmisiä keittoruokailemassa

Kolmas ruokalaji: lohkoperunoita, porsaan pihvi maustevoilla, kasviksia sekä erikoinen juusto-kalkkunarulla sekä lisäkesalaatti

Ruoka-annosten välissä tanssittiin villisti ja juteltiin uusien ja vanhojen tuttujen kanssa. Alkoholia nautittiin kohtuudella kuten täälläpäin on tapana. Musiikkina oli vanhoja tuttuja hittejä vuosien varrelta, joten minäkin pääsin fiilistelemään tanssilattialle. Jatkot pidettiin Lehelin kotitalon lähellä erään luokkakaverin puutarhassa. Aamulla kotiuduimme kuuden maissa.

Unkari jää taakse, kun juna vie Szatmárnémetiin

Torstaina nukuimme pitkään ja heräsimme valmiiseen aamupalapöytään. Minä nirsoilin itselleni leivän päälle pelkkää paprikaa, kun aina ei jaksa kokeilla jänniä, uusia makuja. Lehel sitä vastoin söi hyvällä ruokahalulla hanhen rasvavoita leipänsä päällä. Huoh.

Péter oli ostanut emäksistä vettä, joka tekee kuulemma hyvää keholle. En ollutkaan tällaisesta vedestä kuullut aikaisemmin. Sen maku oli lähes sama kuin normaalin hanavedenkin, paitsi miedompi ja jotenkin pehmeämpi. Persikat jouduin jälleen kerran allergiani takia jättämään kulhoon, mutta voi ihana kuinka mehukkailta ne näyttivätkään.

Iltapäivällä matkustimme leivonnaiskasan kanssa Romanian puolelle Szatmárnémetiin. Junamatka kesti 3-4 tuntia, minkä aikana ehdimme nähdä kaikenlaista. Rajalla sain tälläkin kertaa epäileviä katseita tullivirkailijoilta. Ilmeisesti Suomen passi ei ole maailman yleisin näky kyseisellä raja-asemalla.

Minä, Protestin uusi t-paita sekä herkku

Tyypillistä junamaisemaa: alavaa ja vihreää (ja Anna roikkumassa ikkunasta)

Saavutaan Szatmárnémetiin

Kaupunkimaisemaa

Illansuussa tulimme perille Lehelin vanhempien luokse ja noin viiden minuutin kuluttua saapumisestamme Budapestista tuttu isäntäperheemme tuli autollaan sinne myös. Söimme yhdessä illallisen (todella hyvää tonnikalasalaattia) sekä joimme pálinkaa ja punaviiniä. Ilta kului leppoisasti: mukava olla taas täällä.

Sää ei ole vielä antanut erityisen iloisia yllätyksiä. Aurinko, tule esiin!

Vaikeuksien kautta voittoon tai jotain

Keskiviikkopäivänä totuuus iski jälleen kerran vasten kasvoja. Aamulla päätimme ottaa junan ja matkata Romanian puolelle Szatmárnémetiin. Saavuimme asemalle noin puoli tuntia ennen junan lähtöä ostamaan lippua. Kansainvälisiä lippuja myyville tiskeille ei ollut jonoa, joten sinne vaan ostospuuhiin.

Olimme aikaisemmin ostaneet lipun Budapest-Debrecen välille, joten nyt tarvitsimme vielä Debrecen-Szatmárnémeti välisen matkalipun. Virkailijalla ei kuitenkaan 2010-lukulaiseen tyyliin ollut käytössään tietokonetta, vaan hinnat katsottiin papereista, joista oli koottu neljä(!) kirjaa. Tämä tehostettuna neuvostoaikaisella työtahdilla saadaan lopputuloksesta pelkkää pahaa. Puoli tuntia oli lopulta aika, jonka vietimme ostamassa yhtä viheliästä lippua. Siinä samassa myöhästyimme minuutin päivän ainoasta suorasta junayhteydestä Debrecenistä Szatmárnémetiin. Voi matkustamisen riemua!

Otimme seuraavan lähtevän junan Debreceniin, päästäksemme edes lähemmäksi tavoitettamme. Juna olikin oikea nykyteknologian taidonnäyte. En ehkä koskaan ole ollut niin tärisevän ja huojuvan junan kyydissä kuin tuolloin. Kesken matkan alkoi sataa, joten jouduimme sulkemaan ikkunan. Harmillisesti sillä ei ollut vaikutusta, sade tunkeutui edelleen hyttiimme. :D

Uutisissa on ollut jonkun verran juttua Unkarin tulvista ja pääsimme matkan aikana todistamaan niitä hyvinkin konkreettisesti. Isoja aloja metsää oli hautautunut veden alle niin, että puut kasvoivat siisteissä riveissä järven näköisestä kilometrien mittaisesta vesialueesta. Surullisen ja kammottavan näköistä omalla tavallaan.


Debrecenissä kello viiden aikaan söimme päivän ensimmäisen minkäänlaisen aterian, koko aamu-ja iltapäivän kun olimme eläneet viinikumeilla ja meloniviipaleilla. Minä söin paikallista kebabia ja se oli isoa MOMPSI MOMPSIA (en edes kuvaa malttanut ottaa). Käytän tilaisuuden hyväksi ja avaudun. Mua ärsyttää ihmiset, jotka tilaavat ulkomailla ainoastaan Cokista tai Spriteä. Ettekö ihan oikeasti saa juoda sitä tarpeeksenne kotona?

Alma paprika

Illaksi ostimme leffaliput. Vaihtoehtoja ei ollut loputtomasti ja niistä suurin osa dubattuja joten The Twilight Saga: Eclipse sopi hyvin illan viihdykkeeksi. New Moonin jälkeen tämä sarjan kolmasosa tuntui oikealta mestariteokselta, mikä ei silti ole paljon.


Leffan jälkeen menimme yöksi edellisreissulta tuttuun paikkaan Péterin luokse. Péterillä on hauska kämppä, mukavan tilava mutta hiukan huonokuntoinen. Vessassa täytyy käsin laskea vesi vesisäiliöön ja huuhtelu tapahtuu narusta vetämällä. Vessan oven alaosassa on iso kurkistusaukko, lukkoa taas ei löydy lainkaan. Eikä heidänkään sängyissä ole petivaatteita, vaan paljaat patjat, peitot ja tyynyt.

Péter tarjoili meille Ouzoa

Lehel musisoi

Lehel musisoi lisää

Yhteisesti tuhosimme myös yhden pullon Sangriaa